"Teille tulee niin kylmä", sanoi Kristiina värjötellen, mutta äiti neuvoi hänet pois, vähän leppeämmin tosin, ja sulki parven oven.
Siellä oli yhtä kylmä kuin ulkona ja pilkkopimeätä. Ragnfrid haparoi sängyn luokse, riisui päähineensä, irroitti kengät jalastaan ja ryömi nahkojen väliin. Ne olivat kuin jäätä; oli kuin hän olisi nukkunut lumikinoksessa. Hän peitti päänsä, veti polvet alleen ja pisti kädet poveen — ja näin hän makasi ja itki, väliin aivan hiljaa, kyynelten tulviessa, väliin huutamalla ja hampaita kiristäen. Viimein hän kuitenkin oli saanut tilan lämpiämään sen verran, että pääsi unen horrokseen, ja itki sitten itsensä nukuksiin.
V.
Sinä vuonna, jolloin Kristiina täytti viisitoista vuotta, päättivät Lauritsa Bjørgulfinpoika ja ritari Andres Gudmundinpoika tavata toisensa Hollandin käräjillä. He neuvottelivat tällöin siitä, että Andreksen toinen poika, Simon, naisi Kristiina Lauritsantyttären ja saisi Formon, joka oli Andres-herran äidin puolelta saatu perintökartano. Miehet päättivät asian kädenlyönnillä, mutta mitään kirjaa siitä ei kuitenkaan tehty, koska Andreksen ensin tuli järjestää toisille lapsilleen näiden perintöosat. Eivät he siis myöskään juoneet kihlaolutta, mutta ritarit Andres ja Simon seurasivat Lauritsan mukana Jørundgaardiin morsianta katsomaan, ja Lauritsa piti suuret vieraspidot.
Lauritsa oli nyt saanut pystyyn uuden kartanorakennuksensa, joka oli kaksikerroksinen, jossa oli muuratut uunit alatuvassa ja ylisillä ja jota koristivat kauniit salvoskoukerot ja tarvekalut. Hän oli myös uusinut vanhan ylisparven, parannellut muitakin rakennuksia ja eli nyt kuin aseenkantajan sopi. Hän oli hyvissä varoissa, sillä hänen toimillaan oli ollut menestystä, ja hän oli muuten viisas ja harkitseva isäntä; varsinkin hän oli kuulu hevosten ja karjan kasvattamistaidostaan. Ja kun hän nyt oli saanut asiat siihen kuntoon, että hänen tyttärensä piti naitaman Formoon, Dyfrin-sukuun, katsoivat kaikki hänen päässeen kunnialla seudun ensimmäiseksi mieheksi. Hän itse sekä Ragnfrid olivatkin hyvin tyytyväiset, niin myös Andres-herra sekä Simon.
Kristiina joutui ensin vähän alakuloiseksi, nähdessään Simon Andreksenpojan, sillä hän oli kuullut niin suuria sanoja tämän kauneudesta ja koreasta käytöksestä, ettei ollut mitään määrää sillä, mitä hän oli odottanut näkevänsä sulhasessaan.
Simon oli kyllä näökäs, mutta jonkun verran lihava kahdenkymmenen vuotiaaksi, hänellä oli lyhyt kaula ja naama, joka oli pyöreä ja kiiltävä kuin kuu. Tukka tällä oli hyvin kaunis, ruskea ja kiharainen, ja silmät harmaan väriset ja kirkkaat, mutta vähän niinkuin sisäänlitistyneet siksi että luomet olivat paksut; nenä oli liian pieni, suu samoin pieni ja suppurainen, mutta ei ruma. Ja lihavuudestaan huolimatta hän liikkui reippaasti ja notkeasti; oli taitava metsänkävijä. Hän oli sanavalmis ja hiukan löysäsuinen, mutta Lauritsa sanoi hänen osoittaneen oppia ja ymmärrystä puhuessaan vanhempien miesten kanssa.
Ragnfrid alkoi pian pitää hänestä ja Ulvhildissa heräsi heti mitä suurin rakkaus — tämä olikin eritoten lempeä ja hellä pientä sairasta piikaa kohtaan. Ja kun Kristiina ehti vähän tottua tämän pyöreään naamaan ja puhumistapaan, oli hän oikein tyytyväinen sulhaseensa ja iloitsi siitä, miten isä oli asian järjestänyt.
Aashild-rouva oli myös pidoissa. Sen jälkeen kun Jørundgaardilaiset olivat alkaneet olla hänen kanssaan, rupesivat lähimpien seutujen isoisetkin muistamaan taas hänen korkeata syntyään ja olemaan piittaamatta hänen oudosta maineestaan, niin että tämä nyt liikkui paljon ihmisten parissa. Hän sanoi Simonin nähtyään:
"Tämä on hyvä naimakauppa, Kristiina, tuo Simon tulee menestymään maailmassa — tulet pääsemään monista huolista ja hänen kanssaan tulee hyvä elää. Mutta liian lihava ja ilomielinen hän on minun mielestäni. — jos täällä Norjassa nyt olisi sellainen tapa kuin on ollut ennen ja kuin on muissa maissa, joissa ihmiset eivät ole ankarammat syntiä kohtaan kuin itse Herra Jumala, silloin minä neuvoisin, että hakisit itsellesi ystävän, joka on laiha ja surullinen — sellaisen, jonka kanssa voisit istua puhelemassa. Ja silloin minä en tietäisi sinulle sopivampaa miestä kuin tämä Simon."