"Oletko sinäkin siinä, Kristiina", hän sanoo oudolla, puristuneella äänellä. "Näet ehkä mielelläsi poikani sellaisena kuin hän nyt on palannut luokseni?"
Hän siirsi syrjään pari kynttilää, tarttui Kristiinaa käsivarteen vapisevin sormin ja tempasi toisella hikiliinan kuolleen kasvoilta.
Ne olivat harmaankeltaiset kuin savi ja huulien väri oli lyijynharmaa; ne olivat hiukan raollaan, niin että hänen tasaiset, kapeat ja hohtavat hampaansa näkyivät sieltä ikäänkuin ilkkuvina. Pitkien silmäripsien alla vilkkui murtuneen silmäterän reuna, ja poskilla oli muutamia mustansinisiä pilkkuja, joko lyöntien tai kuoleman kohottamia.
"Tahtoisitkohan suudellakin häntä?" kysyi Inga kuten ennen ja Kristiina kumartui tottelevaisesti alas ja painoi suunsa kuolleen poskea vasten. Se oli tahmea huurusta ja hän oli tuntevinaan kalmanhajua; ruumis oli nähtävästi alkanut pehmetä monien kynttilöiden synnyttämässä kuumuudessa.
Kristiina jäi makaamaan kädet arkun reunalla, sillä hän ei jaksanut nousta. Inga veti käärinliinoja alemma, niin että solisluussa oleva puukonpisto näkyi. Sitten hän kääntyi toisten puoleen ja sanoi vavahtelevin äänin:
"Näen nyt valheeksi sen sanan, että kuolleen miehen haava vuotaa verta, kun se ihminen koskee häneen, joka on hänen surmansa syy. Poikani on kylmempi eikä juuri niin kaunis kuin joku aika sitten, jolloin sinä tapasit hänet tiellä. Näen, ettei sinua nyt miellytä suudella häntä — mutta olen kuullut, ettet silloin halveksinut hänen huuliaan."
"Inga", sanoo Lauritsa astuen esiin, "oletko menettänyt järkesi — sinähän hourit —"
"Te olette mahtavia, te Jørundgaardilaiset — sinä olit liian rikas, Lauri Bjørgulfinpoika, että poikani olisi uskaltanut kosia tytärtäsi kunniallisesti — Kristiina kuuluu itsekin arvelleen olleensa siihen liian hyvä. Mutta hän ei ollut liian hyvä lentämään tämän luokse tielle yöllä ja leikkimään hänen kanssaan lehdossa Arnen lähtöiltana — kysy itseltään, niin näemme, uskaltaako hän kieltää sen tässä Arnen ruumiin ääressä — hän on tuottanut tälle kuoleman irstaudellaan —"
Lauritsa ei kysynyt; hän kääntyi Gyrdin puoleen:
"Pidä kurissa vaimosi — hänhän on järjiltänsä —"