Mutta Kristiina kohotti valkoiset kasvonsa ja katsoi ympärilleen epätoivoisesti:
"Menin kohtaamaan Arnea viimeisenä iltana siitä syystä, että hän oli pyytänyt minua tulemaan. Mutta ei siinä tapahtunut mitään väärää." Ja koettaen tointua ja ymmärtää kaiken juurta jaksain hän huusi kovalla äänellä: "En tiedä mitä tarkoitat, Inga, — kannatko valhetta Arnea vastaan, joka makaa tässä — hän ei ole milloinkaan vietellyt tai houkutellut minua —"
Mutta Inga nauroi ääneen: "Eihän Arne, eihän toki! Vaan Bentein-pappi — Kysy Gunhildilta, Lauritsa, joka pesi loan tyttäresi selästä, ja kysy joka ainoalta mieheltä, joka oli piispan miestentuvassa uudenvuodeniltana, jolloin Bentein pilkkasi Arnea siitä, että tämä oli antanut tytön mennä luotaan ja viitsinyt jäädä hänen narrikseen. Tyttö oli sitten antanut Benteinin kulkea vaippansa alla loppumatkan ja tahtonut leikitellä samalla lailla hänen kanssaan."
Lauritsa tarttui häntä hartioihin ja laski hänen suulleen kämmenensä:
"Vie hänet ulos, Gyrd. Ja etkö sinä häpeä puhua noin tämän kelpo pojan ruumiin ääressä — mutta vaikka kaikki lapseni makaisivat kuolleina edessäsi, en tahdo sittenkään kuulla sinun valheitasi minun… sinä Gyrd saat vastata siitä, mitä tämä mieletön nainen sanoo —"
Gyrd tarttui vaimoonsa ja tahtoi johdattaa hänet ulos, mutta sanoi Lauritsalle:
"Niin se kyllä on, että Kristiinasta se riita lähti silloin kun Arne ja Bentein tappelivat ja poikani menetti henkensä. Otaksuttavasti sinä et ole kuullut asiasta, mutta siitä on puhuttu yleisesti koko syksyn —"
Simon kopautti miekallaan lähimpään vaatearkkuun:
"Tämä ei kelpaa, hyvät ystävät, te saatte keksiä muuta puhuttavaa tässä ruumishuoneessa, kuin juoruja minun morsiamestani —. Pappi, ettekö voi pitää kurissa väkeänne, että täällä tulee oikea elämä!"
Pappi — Kristiina näki nyt, että tämä oli nuorin Ulvsvoldin pojista, joka oli ollut käymässä kotonaan jouluna — avasi kirjan ja asettui paarien ääreen. Mutta Lauritsa huusi, että ne, jotka olivat puhuneet hänen tyttärestään, ketkä tahansa, saisivat vielä vastata sanoistaan, ja Inga kirkui: