"Ota vain henkeni, sinä Lauritsa, kuten tyttäresi on ottanut minulta lohtuni ja iloni — ja valmista hänelle häät tuon ritarinpojan kanssa; sittenkin tietävät kaikki, että Bentein nai hänet tiellä — tuossa on" — hän viskasi raidin, jonka Lauri oli lahjoittanut hänelle, paarien yli Kristiinalle, "minä en tarvitse Ragnfridin aivinoita Arnen hautausarkkuun — laita siitä itsellesi huivi, tai kätke se lehtolapsen kapaloiksi — ja mene laaksoon lohduttamaan Gunhildia, hirtetyn miehen äitiä —."
Lauritsa, Gyrd ja pappi tarttuivat Ingaan. Simon koetti nostaa ylös Kristiinan, joka oli puoleksi paarien päällä. Silloin tämä työnsi kiivaasti Simonin käsivarren syrjään, suoristausi polvillaan ja huusi kovaa:
"Herra Vapahtaja, auta, tämä on valhetta!"
Hän ojensi toisen kätensä ja piti sitä lähimmän kynttilän päällä ruumispaarien laidassa.
Näytti siltä kuin liekki olisi paennut ja väistynyt — Kristiina tunsi kaikkien katsovan häntä — hänestä sitä kesti pitkän aikaa. Silloin tunsi hän äkkiä kirvelevää tuskaa kämmenessään ja kaatui kimeästi kirkaisten selälleen lattialle.
Itse hän luuli olevansa tajuton — mutta huomasi Simonin ja papin nostavan hänet ylös. Inga huusi jotain, Kristiina näki isänsä kauhistuneet kasvot ja kuuli papin huutavan, ettei kenkään saanut uskoa tätä tulikoetta, sillä ei ollut oikein vaatia Jumalaa tuomiolle — ja sitten Simon kantoi hänet ulos parven ovesta ja alas pihamaalle. Simonin palvelija juoksi talliin ja kohta istui Kristiina puoleksi tajutonna Simonin vaippaan kiedottuna tämän edessä satulassa, heidän ratsastaessaan alas laaksoon niin kiireesti kuin hevonen pääsi.
He olivat melkein Jørundgaardin kohdalla Lauritsan saavuttaessa heidät. Loppusaattue tuli nelistäen kaukana takana.
"Älä kerro mitään äidillesi", virkkoi Simon laskiessaan Kristiinan alas tuvan oven edessä. "Tänään on kuultu liian paljon mieletöntä puhetta; eipä ihme, että itse viimein menetit tajun."
* * * * *
Ragnfrid valvoi vielä vuoteessa kun he tulivat kotiin, ja kysyi minkälaista oli ollut kuolleen kotona. Simon otti sananvallan ja vastasi kaikkien puolesta. Siellä oli ollut paljon kynttilöitä ja hyvin paljon väkeä. Siellä oli ollut pappikin — Ulvsvoldin Tormod — Sira Eirik kuului ratsastaneen Hamariin jo tänään, päästen siten hautausvaikeuksista.