Molemmat vanhemmat myönsivät Simonin olevan oikeassa. Mutta Kristiina huusi jalkaa polkien:
"Hänhän painoi minut maahan — tiedän tuskin itse mitä hän minulle teki — olin suunniltani, en muista enää mitään — minun puolestani saattaa olla niinkin kuin Inga sanoo — en ole ollut terve enkä iloinen päivääkään sen jälkeen —"
Ragnfrid huudahti ja löi kätensä yhteen; Lauritsa ponnahti pystyyn — ja Simoninkin kasvot muuttuivat; hän katsoi Kristiinaan tutkien, meni hänen luokseen ja nosti häntä leuasta. Sitten hän nauroi:
"Jumala siunatkoon sinua, Kristiina — kyllä olisit muistanut, jos hän olisi jotain tehnyt. Eipä ihme, että hän on ollut surullinen ja huonovointinen tuon onnettoman illan jälkeen, jolloin hän sai kokea sellaisen säikähdyksen — hän, joka ei milloinkaan ole tiennyt muusta kuin hyvyydestä ja suopeudesta", sanoi hän toisille. "Johan sen näkee hänen silmistään, ken ei ole ilkeämielinen ja usko toisesta pahaa, että hän on neito eikä nainen."
Kristiina katsoi sulhasensa pieniin, ponteviin silmiin. Hän kohotti kätensä — aikoi laskea ne tämän kaulaan. Silloin puhui Simon taas:
"Älä usko, Kristiina, ettet unohtaisi tätä. Tarkoitukseni ei ole viedä sinua päätäpahkaa Formoon, niin ettet milloinkaan pääsisi tätä laaksoa etemmä. Kenenkään karva ei ole samanlainen sateessa ja kauniilla säällä, sanoi vanha Sverre-kuningas, kun hänen birkebeiniläisiensä moitittiin ylpistyneen myötäkäymisessä —"
Lauritsa ja Ragnfrid hymyilivät — heitä huvitti kuulla tuon nuoren miehen esiintyvän kuin vanha piispa. Simon jatkoi:
"Ei ole soveliasta minun antaa neuvoja sinulle, josta tulee appivaarini, mutta sen verran ehkä rohkenen sanoa, että ankarammassa kurissa meitä on kasvatettu, sisariani ja minua; ei meidän olisi sallittu juoksennella noin vapaasti palvelusväen kanssa kuin mihin olen nähnyt Kristiinan tottuneen täällä. Äidilläni oli tapana sanoa, että jos leikkii mökin kakaroiden kanssa, saa pian täitä päähänsä — ja jotain perää siinä on aina."
Lauritsa ja Ragnfrid eivät virkkaneet tähän mitään. Mutta Kristiina käänsi hänelle selkänsä, ja äskeinen halu tarttua Simon Darrea kaulaan oli kokonaan hävinnyt.
* * * * *