Pääsiäisen he kaikki olivat viettäneet Skogissa. Kristiina oli huomannut, että setä oli ankara isäntä alaisilleen ja palvelusväelleen ja oli tavannut yhden ja toisen, joka kyseli hänen äitiään ja puhui lämpimästi Lauritsasta; heillä oli ollut laveammat olot täällä, Aasmundin äiti, Lauritsan äitipuoli, asui kartanossa omassa asuinrakennuksessaan; hän ei ollut kovin ikäloppu vielä, mutta kivuloinen ja kuihtunut. Lauritsa oli puhunut hänestä harvoin. Kerran, kun Kristiina kysyi, oliko hänellä ollut tyly äitipuoli, oli isä vastannut "hän ei ole tehnyt minulle hyvää eikä pahaa". Kristiina tarttui isän käteen ja tämä puristi sitä: "Kyllä sinulle tulee hyvä olla kunnianarvoisten sisarien parissa, rakas tyttäreni — saat muuta ajattelemista, niin ettet jouda kaipaamaan kotiin meidän luoksemme —"

* * * * *

He purjehtivat niin läheltä kaupunkia, että tervan ja suolakalan haju tunki heidän luokseen laitureilta. Gyrid nimitteli heille kirkkoja ja taloja ja palstoja vesirajassa — Kristiina ei muistanut entuudesta mitään muuta kuin Halvardinkirkon jykevät tornit. He purjehtivat kaupungin länsipuolitse ja laskivat nunnaluostarin laituriin.

Kristiina astui isänsä ja setänsä välissä ranta-aittojen ohi ja joutui tielle, joka nousi peltojen poikki kaupunkiin. Gyrid seurasi perässä, Simonin taluttamana. Palvelijat jäivät rantaan luostarista lähetettyjen apumiesten kanssa nostamaan matkatavaroita rattaille.

Nunnaluostari ja koko Leiran sijaitsi kaupungin rajapyykkien sisällä, mutta tien varressa oli vain joku harva rakennusryhmä. Leivot lirkuttivat heidän päittensä päällä sinisen utuisessa ilmassa, ja savenharmaa rinne paistoi keltaisenaan leskenlehtiä, mutta aitavarsilla vihoitti ruohon juuri.

Kun he olivat menneet portista sisään ja astuivat ristikäytävälle, tuli koko nunnasaatto heitä vastaan kirkosta, jonka ovesta virtasi laulun ja soiton sävel.

Kristiina joutui ahdistuksen valtaan nähdessään nuo lukuisat mustapukuiset naiset valkeine otsavaatteineen. Hän niiasi syvään ja miehet kumarsivat, painaen hatun rintaansa vasten. Nunnien jälessä tuli parvi nuoria neitoja — jotkut olivat vielä lapsia — värjäämättömiin sarkahameisiin puettuina, mustan- ja valkoisenkirjava vyönauha vyöllä ja hiukset tiukasti taaksevedettyinä, samallaisilla punotuilla nauhoilla sidottuna. Kristiina otti huomaamattaan ylpeän ilmeen, sillä hän tunsi itsensä kainoksi ja pelkäsi näyttävänsä tyhmältä ja saamattomalta.

Luostari oli niin komea, että hän joutui aivan ihmeisiinsä. Kaikki rakennukset sisäpihan ympärillä olivat harmaasta kivestä; pohjoispuolella kohosi kirkon pitkäseinä korkealle toisten rakennusten yli; sillä oli kaksitaitteinen katto ja läntisessä päässä torni. Piha oli laskettu laakeilla kivillä ja sitä ympäröi katettu käytävä, jonka lakea kannattivat kauniit pylväät. Pihalla oli kivestä tehty patsas, Mater Misericordia, joka levitti viittansa rukoilijoiden yli.

Eräs sisar tuli nyt viemään heitä abbedissan puhetupaan. Rouva Groa Guttormintytär oli pitkä ja kookas vanha nainen, joka olisi ollut kaunis, ellei hänellä olisi ollut niin paljon karvoja suun ympärillä. Hänen äänensä oli syvä ja muistutti miehen ääntä. Mutta hänellä oli suopea käytös, hän kertoi Lauritsalle tunteneensa tämän vanhemmat ja kysyi hänen vaimoaan ja toisia lapsiaan. Viimein hän sanoi ystävällisesti Kristiinalle:

Olen kuullut sinusta hyvää, ja sinä olet viisaan ja hyvin kasvatetun näköinen, etkä varmaankaan tule antamaan meille aihetta tyytymättömyyteen. Olen kuullut sinut luvatun tälle korkeasukuiselle ja kelpo miehelle, Simon Andreksenpojalle, jonka näen tässä — ja on mielestäni viisas päätös, että isäsi ja sulhasesi antavat sinun asua täällä Neitsyt Maarian talossa jonkun aikaa, oppiaksesi kuuliaisuutta ja palvelevaisuutta ennenkuin joudut käskemään ja päättämään. Tahdon nyt laskea sydämellesi, että sinun on opittava etsimään ilosi rukouksesta ja jumalanpalveluksesta, totuttava muistamaan kaikessa vaelluksessasi Luojaasi, Jumalan lempeää äitiä ja pyhimyksiä, jotka ovat olleet meille esikuvana voimassa, oikeamielisyydessä, uskollisuudessa ja kaikkinaisissa hyveissä, joita sinulta vaaditaan hoitaessasi taloa ja palvelusväkeä ja kasvattaessasi lapsia. Olet myös oppiva tässä talossa ottamaan tarkan vaarin ajasta, sillä täällä on jokaisella tunnilla tehtävänsä ja toimensa. Moni nuori neito ja vaimo viruu mielellään liian kauan vuoteessa aamulla ja istuu myöhään pöydässä iltasella puhumassa joutavia loruja — mutta sinä et näytä sellaiselta. Voit kuitenkin oppia paljon hyvää tämän vuoden aikana, joka saattaa hyödyttää sinua tässä elämässä ja tulevaisessa kodissa.