Kristiina alkoi tuntea sydämentykytystä, koska tämä jollakin tapaa muistutti kohtausta Benteinin kanssa — hänen päähänsä pälkähti, että ehkä se oli ollut hänen syntinsä, ettei hän ollut hetkeäkään muistanut Jumalaa tai pyytänyt hänen apuaan. Ja sitten sisar Cecilia luki edelleen Pyhästä Didymuksesta. Tämä oli kristitty ritari, mutta oli siihen saakka salannut uskonsa kaikilta muilta paitsi muutamilta ystäviltään. Hän meni nyt siihen taloon, missä neitoa pidettiin, antoi rahaa vaimolle, joka omisti tuon paikan ja pääsi vasta sitten Theodoran luo. Tämä pakeni loukkoon kuin pelästynyt jänis, mutta Didymus tervehti häntä sisarenaan ja herransa morsiamena ja sanoi tulleensa pelastamaan häntä. Hän puhui hänen kanssaan kotvan aikaa ja kysyi, eikö veljen tule uskaltaa henkeänsä sisarensa kunnian puolesta. Ja viimein tämä teki kuten Didymus pyysi, vaihtoi vaatteita hänen kanssaan ja antoi panna ympärilleen Didymuksen haarniskan; tämä veti silmikon alas ja nosti viitan ylös leukaan asti, sekä käski hänen mennä ulos kuin nuorukainen, joka häpeää oltuaan tuollaisessa paikassa.
Kristiina ajatteli Arnea ja taisteli ankarasti pidättääkseen itkuaan. Hän tuijotti jäykästi alas, vetisin silmin, nunnan lukiessa loppua — miten Didymus kuljetettiin teloituspaikalle ja Theodora riensi alas vuorilta, viskautui pyövelin jalkoihin ja rukoili, että saisi kuolla tämän puolesta. Sitten nuo kaksi hurskasta riitelivät siitä, kuka ensiksi oli saapa kunnian kruunun; niinpä heidät teloitettiin samana päivänä. Se päivä oli kahdeskymmeneskahdeksas huhtikuuta armon vuonna 304 jälkeen Kristuksen syntymän, ja tämä tapahtui Antiokiassa, Pyhän Ambrosiuksen kirjoituksen mukaan.
Kun nyt noustiin pöydästä, tuli sisar Potentia Kristiinan luo ja taputti tätä ystävällisesti poskelle: "Sinä ikävöit kai äitiäsi, arvaan minä." Silloin alkoivat Kristiinan kyyneleet virrata poskille. Mutta nunna ei ollut huomaavinaan, vaan vei Kristiinan huoneeseen, jossa tämän tuli asua.
Se oli eräässä ristikäytävän kivirakennuksessa, kaunis huone, jossa oli lasi-ikkuna ja avara tulisija takimmaisella päätyseinällä. Toisella pitkälläseinällä oli kuusi vuodetta ja vastakkaisella seinällä kunkin neidon vaatearkku.
Kristiina toivoi, että hän olisi saanut nukkua jonkun pikkutytön kanssa, mutta sisar Potentia huusi eräälle paksulle, vaalealle, täysikasvuiselle neidolle: "Tässä on Ingebjørg Filippuksentytär, hän on sinun makuutoverisi — tehkää nyt tuttavuutta." Sitten hän meni.
Ingebjørg työnsi heti Kristiinalle kätensä ja rupesi puhelemaan. Hän ei ollut varsin pitkä, mutta liian lihava, varsinkin kasvoiltaan — hänen silmänsä olivat pelkkänä rakona, niin paksut olivat posket. Mutta hänen ihonsa oli hieno, valkoinen ja punainen, ja hänen tukkansa oli keltainen kuin kulta ja niin kihara, että hänen paksut lettinsä vääntyivät ja kiertyivät kuin köysi ja otsanauhan alta purkautui koko ajan kiharoita.
Toinen alkoi paikalla kysellä Kristiinalta kaikellaista, mutta ei milloinkaan jäänyt odottamaan vastausta; sen sijaan hän kertoi itsestään, luetellen sukunsa kaikki haarat pelkkää mahtavaa ja upporikasta väkeä. Hänet oli kihlattukin eräälle rikkaalle ja mahtavalle miehelle, Einar Einarinpojalle Aganæsista — mutta tämä oli liian vanha ja jo toisen kerran leskenä; se oli lngebjørgin suurin suru, kertoi tämä. Sitten hän puhui vähäsen Simon Darresta — merkillistä, miten tarkkaan hän oli ehtinyt tutkia tämän siinä lyhyessä hetkessä, jolloin he olivat kulkeneet saattueen ohi ristikäytävässä. Sen jälkeen hän tahtoi tarkastaa Kristiinan arkun — mutta aukaisi ensin omansa ja näytteli kaikki vaatteensa. Heidän penkoessaan arkkujaan tuli sisar Cecilia sisään — tämä nuhteli heitä ja sanoi, ettei se ollut sopivaa sunnuntainviettoa. Ja silloin Kristiina taas tuli onnettomaksi kukaan muu kuin hänen äitinsä ei ollut milloinkaan nuhdellut häntä, ja tuntui toiselta kuulla moitteita vieraan suusta.
Ingebjørg ei ollut millänsäkään. — Heidän mentyään vuoteeseen illalla tämä jutteli juttelemistaan kunnes Kristiina vaipui uneen. Kaksi vanhempaa sisarta nukkui etempänä; näiden tuli pitää silmällä, etteivät neidot riisuneet pois paitaansa yöllä — oli vasten sääntöjä riisua kaikki vaatteensa — ja että nämä joutuisivat ajoissa aamusaarnaan. Mutta muuten he eivät välittäneet pitää liikaa komentoa salissa, eivätkä olleet tietävinään, kun neidot puhelivat vuoteessa tai söivät makupaloja, joita heillä oli arkuissaan.
Kun Kristiina herätettiin seuraavana aamuna, oli Ingebjørg jo täydessä puheen touhussa, niin että Kristiina ihmetteli, oliko hän mahtanut puhua koko yön.