"En osannut odottaa tapaavani teitä täällä tänään, herra."
"Ettekö?" kysyi Erlend ja käänsi päätään. "Eikö Ingebjørg Filippuksentytär sitten ole tuonut terveisiäni?"
"Ei", sanoi Kristiina. "En ole saanut mitään terveisiä — hän ei ole maininnut nimeänne tuon kerran jälkeen, jolloin tulitte avuksemme viime toukokuussa" — sanoi Kristiina ovelasti — hän soi ingebjørgin viekkauden tulevan ilmi.
Erlend ei katsonut taakseen, mutta Kristiina kuuli hänen äänestään, että tämä hymyili kysyessään jälleen:
"Entä tuo pieni musta — nunnanalku — en muista hänen nimeään — annoin hänelle sanantuojapalkankin siitä, että hän veisi teille terveiseni."
Kristiina punastui, mutta purskahti sitten nauruun: "Minun täytyy kai sitten tehdä Helgalle oikeutta ja tunnustaa hänen ansainneen palkkionsa", hän sanoi.
Erlend liikautti hiukkasen päätään — hän toi kaulansa lähemmäksi Kristiinan kättä. Kristiina muutti samassa kätensä kauemmaksi olkapäälle. Hän arveli hiukan rauhattomana osoittaneensa mahdollisesti suurempaa uskaliaisuutta kuin säädyllistä oli tullessaan tähän juhlaan tavallaan kuin vieraan kutsumana.
Vähän ajan kuluttua Erlend kysyi:
"Tahdotteko olla tanssitoverini illalla, Kristiina?"
"En oikein tiedä, herra", vastasi neito.