Yö oli jo pitkällä. Kaikki muut talon asujaimet nukkuivat ylhäällä parvessa; veljekset tiesivät olevansa kahden valveilla. Ja kumpikin tunsi omituista liikutusta sen johdosta, että he nyt istuivat siinä ihan kahden kesken.
Meren pauhina ja myrskyn kohu kuului kolkkona ja kumeana turveseinien läpi. Aika ajoin tohahti tuuli sisään, huokui tulisijan hiiliin ja lekutti rasvalampun liekkiä. Majassa ei ollut minkäänlaista sisustusta; veljekset istuivat matalalla multapenkillä, joka kiersi majan kolmea seinää, ja heidän keskellään oli Gunnulfin kirjoituslauta mustepulloineen, sulkakynineen ja pergamenttikääröineen. Gunnulf oli kirjoitellut muistiin yhtä ja toista, mitä veli oli kertonut; pysähdyspaikkojen ja talonpoikien nimiä, purjehdusväylän viittoja, ilmanennusmerkkejä ja lapinkielen sanoja — mitä sattui johtumaan Erlendin mieleen. Gunnulf ohjasi itse laivaa — se oli nimeltään Sunnivasuden, sillä saarnaveljet olivat valinneet Pyhän Sunnivan retkensä suojeluspyhimykseksi.
"Kunhan teitä ei vain odottaisi sama kohtalo kuin seljamiehiä", sanoi Erlend, ja jälleen hymyili Gunnulf kaukaista hymyään.
"Sinä sanot minua rauhattomaksi, Gunnulf", ryhtyi Erlend taas puhumaan. "Miksikäs sinua sitten pitäisi nimittää? Ensin sinä kiertelit etelät ja lännet ja olit poissa vuosia, ja tuskin olet päässyt kotiin, kun jätät papinviran ja varman elannon lähteäksesi saarnaamaan pirulle ja hänen penikoilleen kauas Velli-aahan. Et sinä osaa heidän kieltään, eivätkä he ymmärrä sinun kieltäsi. Minusta sinä olet vielä liikkuvampi kuin minä."
"Minulla ei ole sukua eikä omaisuutta vastuullani", sanoi munkki. "Minä olen irrottanut itseni kaikista siteistä, mutta sinä olet sitonut itsesi, sinä."
"Niin kyllä. Niinhän taitaa olla, että se mies on vapaa, jolla ei mitään ole."
Gunnulf vastasi:
"Kaikki se, mitä miehellä on, pitää miehestä lujemmin kiinni kuin mies siitä."
"Hm. Eipäs sittenkään, hitto vieköön. Olkoon, että Kristiina kiinnittää minua — mutta omaisuuden ja lasten minä en tahdo antaa sitoa itseäni —"
"Älä ajattele noin, hyvä veli", sanoi Gunnulf hiljaa. "Muuten voi käydä niin, että pian kadotat ne."