"Minä tahdon nukkua omassa sängyssäni", sanoi lapsi. "Enkö minä saa nukkua sinun vieressäsi, Simon?" pyysi hän.
Isä sanoi, ettei vierasta sopinut kiusata siten, että kakaroiden annettaisiin nukkua samassa sängyssä, mutta Ramborg naukui yhä, että hän tahtoi nukkua Simonin vieressä. Lopulta sanoi Lauritsa ankarasti, että tyttö oli liian iso jakamaan vuodetta vieraan miehen kanssa.
"Ei isä, en minä ole", kärtti toinen. "Eihän Simon, enhän minä ole liian iso?"
"Sinä olet liian pieni", sanoi Simon nauraen. "Pyydäpäs päästä nukkumaan minun viereeni viiden vuoden kuluttua, niin minä en pane vastaan. Mutta silloin sinulle ei enää kelpaakaan tämmöinen ruma ja paksu vanha leskimies, Ramborg-tyttönen!"
Lauritsaa ei näyttänyt miellyttävän leikinteko, hän sanoi jyrkästi, että nyt tyttö sai pitää suunsa kiinni ja tulla nukkumaan vanhempien sänkyyn. Mutta Ramborg huusi vielä sittenkin:
"Nyt sinä olet kosinut minua, Simon Darre, isäni kuullen!"
"Oikein on", vastasi Simon nauraen. "Mutta minä pelkään, etten minä kelpaa sinulle, Ramborg."
Tuosta päivästä alkaen olivat formolaiset ja jørundgaardilaiset alituiseen yhdessä. Ramborg kävi naapurikartanossa niin usein kuin suinkin soveltui, puuhaili Arngjerdin kanssa, kuin olisi tämä ollut hänen nukkensa, juoksenteli Sigridin jäljessä auttaen taloustoimissa, istui Simonin sylissä, kun tämä oli tuvassa. Simon alkoi silloin peuhata ja leikitellä hänen kanssaan niinkuin entisinä päivinä, jolloin Ramborgista ja Ulvhildista piti tulla hänen sisarensa.
Simon oli asunut laaksossa kaksi vuotta, kun Geirmund Hersteininpoika Krukesta kosi Sigrid Andreksentytärtä. Kruken suku oli vanhaa suurtalonpoikais-juurta, mutta vaikka joku sen miehistä oli ollut kuninkaiden henkivartioväessä, eivät nämä olleet milloinkaan tulleet tunnetuiksi ulkopuolella laaksoaan. Kuitenkin oli tämä niin hyvä naimakauppa kuin Sigrid saattoi toivoa, ja Sigrid otti mielellään Geirmundin. Niin solmivat hänen veljensä naimaliiton, ja Simon piti luonaan sisarensa häät.
Eräänä iltana juuri ennen häitä, kun heillä oli pahimmat valmistuskiireet, sanoi Simon leikillä, ettei hän ymmärtänyt, miten hänen talonsa nyt selviäisi, kun Sigrid jätti hänet. Silloin sanoi Ramborg: