Husabyläisten piti nukkua ylisparvessa, ja aterian jälkeen, kun oli kannettu miehille lisää juomaa, vei Kristiina palvelusneitoineen lapset soppeen riisuakseen heidän yltään vaatteet. Nämä olivat tahrineet itsensä niin pahoin, että äiti tahtoi pestä heidät puhtaiksi ensin. Mutta pojat eivät olisi tahtoneet tulla puhtaiksi, ja isommat räiskyttivät vettä, ja kaikki juoksentelivat ympäri huonetta aina kun jokin vaatekappale oli saatu siepatuksi heidän yltään. Lopulta he kuitenkin kaikki olivat toisessa sängyssä, mutta siellä he jatkoivat elämöimistä, töykkivät toisiaan, nauroivat ja huusivat, ja pielukset ja kuvakankaat ja raidit lentelivät sinne ja tänne niin että pölisi ja koko tupa tuoksui heinältä. Kristiina nauroi ja sanoi, että nämä olivat niin villejä siksi, että olivat vieraassa paikassa.
Ramborg seurasi sulhastaan ulos ja saattoi tätä vähän matkaa aitoviertä kevätyön hämyssä. Gyrd ja Geirmund olivat ratsastaneet pois edeltäpäin, ja Simon aikoi nyt sanoa hyvästit Ramborgille. Hänellä oli jo toinen jalka jalustimessa, kun hän äkkiä kääntyikin neitoon päin, otti tämän syliinsä ja pusersi tuota hentoa lasta niin että tämä äännähti hiljaa ja onnellisena.
"Jumala siunatkoon sinua, Ramborgini — olet niin hieno ja hempeä — liian hieno ja kaunis minulle", mutisi hän tytön liehuviin kiharoihin.
Ramborg katseli yhä Simonia tämän ratsastaessa pois utuiseen kuutamoon. Hän hieroi käsivarttaan — Simon oli ottanut siitä niin rajusti kiinni, että se oli hellä. Ilosta huumautuneena hän ajatteli, että nyt oli vain enää kolme vuorokautta siihen, kun hän joutuisi naimisiin Simonin kanssa.
* * * * *
Lauritsa seisoi Kristiinan kanssa lasten sängyn vieressä ja katsoi miten Kristiina asetteli nuo ihmisenalut sievästi vierekkäin. Vanhimmat olivat jo isoja poikia, joilla oli laihat ruumiit ja hoikat, mehuttomat raajat, mutta molemmat pienet olivat pyöreitä ja rusottavia, niiden iho oli taipeilla ja nivelpaikat kuopilla. Kaunis näky oli hänestä tämä, kun lapset makasivat siinä niin punaisina ja kuumissaan, paksu tukka hiestä märkänä, huokaillen hiljaa unissaan. He olivat terveitä, kauniita lapsia, mutta hän ei ollut eläessään nähnyt niin huonosti kasvatettuja vesoja kuin hänen tyttärensä pojat olivat. Oli hyvä, etteivät Simonin sisar ja veljenvaimo olleet täällä tänä iltana. Mutta ei hän kuitenkaan ruvennut tässä saarnaamaan lapsenkasvatuksesta. Lauritsa huokasi hiukan ja teki ristinmerkin noiden pienten päiden päällä.
* * * * *
Sitten vietti Simon Andreksenpoika häät Ramborg Lauritsantyttären kanssa, ja ne olivat kaikin puolin kauniit ja komeat. Morsian ja sulhanen näyttivät iloisilta, ja monen mielestä Ramborg oli viehkeämpi juhlapäivänään kuin mitä sisar oli ollut — ei niin kuvankaunis kuin Kristiina, mutta paljon iloisempi ja hellempi; jokainen saattoi nähdä tämän morsiamen kirkkaista, viattomista silmistä, että hän kantoi Gjeslingin suvun kultaista kruunua täydellä kunnialla.
Ja iloisena ja ylpeänä hän istui hiukset ylös solmittuina selkätuolissa morsiusvuoteensa vieressä, kun vieraat seuraavana aamuna tulivat nuoren parin luokse. Nauraen ja vallattomasti pilaillen he näkivät Simonin käärivän hunnun nuoren vaimonsa päähän. Tervehdyshuudot ja aseenkalske kohosivat kattoon Ramborgin noustessa seisomaan ja ojentaessa miehelleen kätensä suorana ja punaposkisena, valkoinen huntu päässä.
Ei sattunut usein, että kaksi saman paikkakunnan isoisten lasta joutui naimisiin keskenään — kun piti tarkastaa suku juuria myöten, huomattiin usein esteeksi liian läheinen sukulaisuus. Kaikki pitivät sen vuoksi näitä häitä suurena ilojuhlana.