"Jos asia on kuten sanot, silloin tiesit jo hänestä pahimman ennen kuin tahdoit väkisin hänen emännäkseen. Hän oli suostuvainen ostamaan sinut sellaisella hinnalla kuin olisit ollut kunniallinen neito. Paljon hän on suonut sinulle myös vapautta — ja sinun tulee sovittaa syntisi hoitamalla ymmärtäväisesti hänen omaisuuttaan, korvaten Erlendin varomattomuuden — sen olet velkaa Jumalalle ja lapsillesi.
"Olen sanonut, ja samaa ovat sanoneet muut — ettei Erlend näyttänyt kelpaavan muuhun kuin naisten viettelijäksi. Olet myös itse syypää tuohon puheeseen — sen olet itse todistanut. Myöhemmin hän on osoittanut kelpaavansa muuhunkin — miehesi on hankkinut itselleen hyvän nimen rohkeudellaan ja neuvokkuudellaan retkellänsä. Sinun pojillasi on vielä oleva hyötyä siitä, että heidän isällään on rohkean ja asetaitoisen miehen maine. Hän on ollut ymmärtämätön — sen tiennet parhaiten sinä. Ja parhaiten voit puhdistaa häpeäsi siten, että kunnioitat ja autat miestä, jonka itse olet valinnut —"
Kristiina istui kokoonlysähtäneenä, pää käsien varassa. Nyt hän kohotti kasvonsa kalpeana ja epätoivoissaan:
"Julmasti tein, kun kerroin teille tämän. Oi — Simon pyysi, ja se oli ainoa, mitä hän pyysi, että säästäisin teitä kuulemasta kaikista ruminta —"
"Simon pyysi säästämään minua —" Kristiina kuuli miten isän ääni värähti. Ja hän ymmärsi uudeksi julmuudeksi sen, että hän kertoi vieraan katsoneen tarpeelliseksi muistuttaa häntä olemaan armelias isälleen.
Nyt istuutui Lauritsa hänen viereensä, otti hänen kätensä omiensa väliin ja laski sen polvelleen:
"Julmasti teit, lapseni", sanoi hän lempeästi ja surullisesti. "Hyvä sinä olet kaikille, lapseni, mutta olen huomannut jo ennen, että voit olla julma niitä kohtaan, joista eniten pidät. Jeesuksen tähden, Kristiina, säästä minua siitä, ettei minun tarvitse olla niin peloissani sinun tähtesi. Ettei mielenhurjuutesi tuota enää lisää surua itsellesi ja lähimmillesi. Sinä rimpuilet kuin ensi kertaa pilttuuseen sidottu varsa tottumatta siihen, että olet kiinni sydänjuuristasi."
Itkien painautui Kristiina isänsä kylkeen, ja Lauritsa sulki hänet lujasti ja kiinteästi syliinsä. Siihen he jäivät istumaan pitkäksi aikaa, mutta Lauritsa ei puhunut enempää. Lopuksi hän kohotti tyttärensä päätä:
"Sinä olet tullut mustaksi", sanoi hän hymyillen. "Tuolla on liina nurkassa — mutta sinä tulet vielä mustemmaksi siitä. Mene nyt kotiin parantamaan asuasi — jokainen voi nähdä, että sinä olet istunut sepän sylissä —"
Hän työnsi Kristiinan lempeästi ovesta, sulki sen ja jäi seisomaan paikalleen. Sitten hän horjui parin askeleen päähän penkille, lysähti istumaan ja jäi siihen niska seinähirsiä vasten ja vääristyneet kasvot koholla.