Yhtäkkiä hyppäsi Erlend pöydästä ja otti pois lapsen, joka oli alkanut kirkua Sunniva ja Eyvor rouvien kiskoessa sitä kumpikin itselleen. Isä nosti pojan korkealle ja tyynnytteli sitä, ja kun poika yhä itki, alkoi hän hyssytellä ja hyräillä kantaen sitä edestakaisin hämärässä. Erlend näytti unohtaneen kaikki vieraansa. Lapsen pieni vaalea pää oli Erlendin olkapäällä isän mustaa tukkaa vasten, ja Erlend suudella tuputteli töröhuulin pikku kättä, joka riippui hänen rinnallaan. Näin hän käveli siihen asti kunnes lapsenhoitaja tuli sisään; tämän olisi pitänyt panna poika levolle aikaa sitten.
Silloin huusi joku vieraista, että Erlend laulaisi heille piirilaulun — hänellä oli niin kaunis ääni. Ensin hän esteli, — mutta meni sitten naistenpenkin toiseen päähän, missä hänen nuori tyttärensä istui. Hän kietaisi kätensä tämän ympärille ja vei hänet keskilattialle:
"Tule sitten, Margret — tanssimaan isäsi kanssa!"
Muuan nuori mies astui esiin ja tarjosi neidolle kätensä, sanoen: "Margret on luvannut tanssia minun kanssani tämän illan —", mutta Erlend nosti tyttären ilmaan ja laski hänet maahan toiselle puolelleen:
"Tanssi sinä vaimosi kanssa, Haakon — en minä tanssinut muiden kanssa, kun olin niin vastanainut kuin sinä —"
"Ingebjørg sanoo, ettei hän voi — ja minä olen luvannut Haakonille tanssia hänen kanssaan, isä", sanoi Margret.
Simon Darre ei viitsinyt ottaa osaa tanssiin. Hän seisoi vähän aikaa erään vanhan rouvan vieressä katsellen toisia — tavantakaa kulki hänen katseensa Kristiinaan. Palvelusneitojen tyhjentäessä ja puhdistaessa pöytää, kantaessa esille lisää juomaa ja ulkomaisia pähkinöitä nousi Kristiina pöydän päästä. Sitten hän istuutui uunin luo puhelemaan erään papin kanssa, joka oli vieraiden joukossa. Hetken kuluttua istahti Simon noiden kahden seuraan.
Toiset olivat tanssineet parin piirilaulun ajan, kun Erlend tuli vaimoaan kohti.
"Tule mukaan, Kristiina", sanoi hän rukoilevasti ja ojensi kätensä.
"Minua väsyttää", vastasi Kristiina ja nosti katseensa.