Seuraavana päivänä ratsasti Erlend kaupunkiin ainoastaan Ulfin ja erään toisen miehen seurassa. Hän ei palannut Husabyhyn koko paaston aikana, mutta Ulf haki hänen huovisaattueensa kotoa ja ratsasti tapaamaan häntä Orkedalin välipaastokäräjille.
Ulf uskoi Kristiinalle salassa Erlendin sopineen Tiedeken Pausin, Nidarosin saksalaisen kultasepän kanssa Margretin naittamisesta Tiedekenin pojalle Gerlakille heti pääsiäisen jälkeen.
Erlend tuli kotiin pyhiksi. Hän oli nyt rauhallinen ja tasapainossa, mutta Kristiina oli huomaavinaan, ettei Erlend ollut unohtava tätä asiaa yhtä helposti kuin monta muuta — joko siksi, ettei hän todellakaan enää ollut yhtä nuori, taikka siksi, ettei mikään ennen ollut nöyryyttänyt häntä niin syvästi. Margretista oli ihan yhdentekevä, miten isä tahtoi asian järjestää.
Kerran illalla, kun mies ja vaimo olivat kahden, sanoi Erlend kuitenkin:
"Jos hän olisi ollut minun aviolapseni — tai hänen äitinsä naimaton nainen — niin minä en ikinä olisi antanut häntä vieraalle miehelle joskin hänen olisi käynyt kuten on käynyt; olisin pitänyt luonani sekä hänet että hänen jälkeläisensä. Sehän se on pahinta — mutta syntyperänsä tähden hänen on parempi joutua aviomiehen turviin."
Mutta Kristiinan tehdessä varustuksia tytärpuolen lähtöä varten sanoi Erlend eräänä päivänä lyhyesti:
"Et suinkaan sinä ole siksi terve, että jaksaisit tulla meidän mukaamme kaupunkiin?"
"Jos sinä haluat, lähden minä tietysti mukaan", vastasi Kristiina.
"Miksi minä sitä haluaisin? Kun et sinä ole ollut hänelle äidin sijainen ennenkään, voit päästä olemasta sitä tälläkin kertaa — mitään ilojuhlaa näistä häistä ei tule. Raasvoldin Gunna-rouva sekä hänen pojanvaimonsa eivät ole unohtaneet sukulaisuutta, vaan ovat luvanneet tulla."
Näin jäi Kristiina Husabyhyn Erlendin naittaessa tyttärensä Nidarosissa Gerlak Tiedekeninpojalle.