Jumalanpalveluksen loputtua hän meni ulos pääoven kautta. Hän näki Sunniva-rouvan neitoineen kappaleen matkaa alempana kadulla — ja ajatteli, että olisi parempi, ettei hän seuraisi tätä, vaan menisi suoraan kotiin. Samassa tuli parvi laivalla tulleita islantilaisia katua ylös, tahtoen sulkea tien noilta kahdelta naiselta. Erlend juoksi rouvan avuksi. Heti kun merimiehet näkivät miekkavöisen herran tulevan vastaan, he väistyivät sivuun ja antoivat naisille tietä.
"Taitaa olla sittenkin parasta, että minä saatan sinun kotiin", sanoi Erlend, "kaupungissa on rauhatonta tänään."
"Tiedätkös, Erlend — vaikka minä olenkin jo vanha vaimo, ei minusta ole ikävä nähdä miesten pitävän minua vielä siksi kauniina, että he viitsivät tukkia tieni."
Säädykkään miehen suusta soveltui tähän yksi ainoa vastaus.
* * * * *
Erlend palasi omaan taloonsa aamuhämärissä, seisoi vähän aikaa kartanorakennuksen suljetun oven edessä palellen, kuolemanväsyneenä ja kyllästyneenä. Kolkuttaako hereille palvelijat, kömpiäkö Kristiinan viereen, joka nukkui lapsi rinnoillaan — ei. Hänellä oli mukanaan itäisen parviaitan avain; siellä säilytettiin hänen haltuunsa uskottuja tavaroita. Erlend avasi oven, veti jalastaan saappaat ja kantoi pari sarkapakkaa ja tyhjää säkkiä olkien päälle sänkyyn. Hän kääri viittansa ympärilleen, pujahti säkkien alle ja vaipui uneen, lopenväsyneenä, pökerryksissään ja kaikki unohtaneena.
Kristiina oli kalpea ja valvoneen näköinen istuutuessaan aamueineelle väkensä kera. Eräs miehistä sanoi käyneensä pyytämässä isäntää pöytään — tämä nukkui ylhäällä itäaitan parvessa — Erlend oli käskenyt hänen mennä hiiteen.
* * * * *
Erlendin oli oltava Elgeseterillä päivämessun jälkeen todistajana joissakin talonkauppa-asioissa. Mutta hän sai juonitelluksi itsensä vapaaksi sen jälkeisestä ateriasta refektoriossa, samoin kuin Arne Gjavvaldinpojan seurasta, jonka ei myöskään sopinut jäädä juomaan veljien kera, mutta joka välttämättä olisi vienyt Erlendin mukanaan Ranheimiin.
Perästäpäin hän katui, että oli eronnut toisten seurasta — kauhistui kulkiessaan yksin kaupunkia kohti — hän ei päässyt ajattelemasta sitä mitä oli tehnyt. Silmänräpäyksen hän ajatteli mennä suoraapäätä Gregoriuksenkirkkoon — hänellä oli lupa ripittää itsensä eräälle sikäläiselle papille Nidarosissa ollessaan. Mutta jos hän lankeaisi uudelleen syntiin ripillä käytyään, olisi se vielä pahempi synti. Hänen täytyi mieluummin odottaa jonkin aikaa —