Läheisiä sukulaisia heillä ei ollut ketään, Erlendillä enempää kuin hänelläkään — vaikka heidän sukunsa oli suuri. Munan Baardinpojalla ei ollut juuri minkäänlaista merkitystä enää. Hän oli toiminut laittomasti ollessaan Ringerikin lääninherrana; hän oli koettanut liian innokkaasti luoda lukuisille lapsilleen hyvän aseman maailmassa — neljä oli avioliitossa syntynyttä, viisi ulkopuolella avioliiton. Hän kuului myös tulleen kovin raihnaaksi Katri-rouvan kuoltua. Ryfylken Ingen, Julittan ja tämän miehen, Ragnfridin, joka oli naimisissa Ruotsin puolella, — Baard-herran ja Aashild-rouvan lasten kanssa oli Erlend hiukan tuttu, mutta hestnæsiläisten ja Erlendin välillä vallinnut ystävyys oli rikkoutunut, kun herra Baard Petrinpoika kuoli; Raasvoldin Tordom oli tullut uudestaan lapseksi, hänen ja Gunna-rouvan lapset olivat kuolleet, ja heidän lastenlapsensa olivat alaikäisiä.
Itsellään ei Kristiinalla ollut muita isänpuoleisia sukulaisia kuin Ketil Aasmundinpoika Skogista ja Sigurd Kyrning, joka oli naimisissa sedän vanhimman tyttären kanssa. Toinen tytär oli leski ja kolmas nunna. Sundbun miehet tuntuivat olevan kaikki neljä osallisia asiaan. Erlend Eldjarnin kanssa oli Lauritsa riitaantunut niin pahoin Ivar Gjeslingin jälkeisessä perinnönjaossa, etteivät he olleet tahtoneet nähdä toisiaan sen koommin — joten Kristiina ei tuntenut tätinsä miestä ja poikaa.
Saarnaveljiin kuuluva sairas munkki oli Erlendin ainoa lähisukulainen. Ja Kristiinan lähin heimolainen oli Simon Darre, koska tämä oli naimisissa hänen ainoan sisarensa kanssa.
Munan heräsi ja hyrähti itkuun. Kristiina käänsi kylkeä ja laski lapsen toiselle puolelleen. Hän ei voinut ottaa Munania Nidarosiin, kun kaikki oli niin epävarmaa. Ehkä tämä oli oleva lapsen viimeinen vero oman äitinsä rinnoilla. Ehkä tämä oli viimeinen kerta, jolloin Kristiina makasi sängyssä pidellen pikkulasta rintaansa vasten niin hellästi, niin hellästi —. Jos Erlendiä vastaan nostettaisiin kuolemanrangaistusjuttu —. Pyhä Maaria, Jumalan äiti, miten hän, Kristiina, oli voinut hetkeäkään olla kärsimätön Jumalan hänelle suomien lasten tähden —! Oliko tämä oleva viimeinen suutelo, jonka hän sai painaa tuollaisen pienen makean maitosuun kasvoille?
V
Kristiina meni kuninkaan kartanoon seuraavana iltana heti kaupunkiin tultuaan. Missähän talossa Erlend on, hän ajatteli katsellen monia kivitaloja. Hän huomasi ajattelevansa enemmän sitä, minkälainen olo Erlendillä oli, kuin mitä uutta hän saisi kuulla. Mutta hänelle sanottiin, että kamreeri oli poissa kaupungista.
Hänen silmänsä lipuivat pitkää laivariviä pitkin auringonvälkkeiselle lahdelle, ja maito pingotti hänen täysinäisiä rintojaan. Kun tuvassa nukkuvat palvelustytöt olivat vaipuneet uneen, hän nousi vuoteesta ja käveli edestakaisin lattialla koko yön.
Seuraavana aamuna hän lähetti oman saattajansa Haldorin kuninkaan kartanoon. Tämä palasi kotiin kauhuissaan ja onnettomana — Ulf Haldorinpoika, hänen setänsä, oli otettu vangiksi vuonolla, kun hän oli aikonut pyrkiä Holmin luostariin. Kamreeri, Baard-herra, ei ollut vieläkään palannut takaisin.
Tuo sanoma pelästytti Kristiinaakin ankarasti. Ulf ei ollut asunut Husabyssä viime vuoden aikana, vaan ollut lääninherran lääninvoutina, enimmäkseen Skjoldvirkstadissa, josta hän omisti suurimman osan. Mikä asia tämä saattoikaan olla, johon oli sekaantunut niin moni mies? Hän ei kyennyt häätämään luotaan hirveää ahdistusta, väsynyt kun oli unettomana vietetyn yön jälkeen. Kolmannen päivän aamuna ei Baard-herra ollut vieläkään kotona. Ja sana, jonka Kristiina oli koettanut lähettää miehelleen, ei ollut saapunut perille. Hän ajatteli lähteä luostariin Gunnulfia tapaamaan, mutta ei jaksanut. Hän käveli kävelemistään tuvan lattialla puoleksi suljetuin, polttavin silmin. Väliin tuntui siltä kuin hän olisi kävellyt nukuksissa, mutta heti kun hän paneutui pitkäkseen, valtasi pelko ja tuska hänet niin, että hänen täytyi nousta taas ylös, täysin valpastuneena, ja alkaa kulkea. Puolipäivätunnin jälkeen tuli Gunnulf Nikulauksenpoika häntä tapaamaan. Kristiina meni nopeasti munkkia vastaan.
"Oletko nähnyt Erlendiä — Gunnulf, mistä häntä syytetään —?"