"Ne ovat raskaita sanomia, Kristiina. Kukaan ei pääse tapaamaan Erlendiä — kaikkein vähimmin me luostarin veljet. Uskotaan apotti Olavin tietäneen Erlendin hommista. Rahaa hän kyllä on lainannut meiltä, mutta kaikki veljet ovat valmiit vannomaan, etteivät he tienneet mihin veljeskunnan sinettiä tarvittiin antaessaan käyttää sitä. Ja herra Olav kieltäytyy kaikista selityksistä —"
"Niin. Mutta mitä se koskee — herttuatarko on houkutellut Erlendin tähän?"
Gunnulf vastasi:
"Näyttää pikemmin siltä kuin toisten olisi täytynyt ahdistaa häntä kovasti, ennen kuin hän on suostunut asiaan. Sen kirjeen sisällöstä, jonka luonnokset joku on nähnyt, ennen kuin Erlend ja hänen ystävänsä lähettivät sen hänelle keväällä, eivät he saa selkoa, elleivät osaa pakottaa rouvaa luovuttamaan sitä heille. Ja luonnoskirjeitä ei ole löytynyt. Mutta päättäen vastauskirjeestä ja herra Aage Lauritsanpojan kirjeestä, joka löytyi Borgar Trondinpojan kätköistä Veøyssa, näyttää siltä kuin herttuatar olisi saanut sanotunlaisen kirjeen Erlendiltä ja niiltä miehiltä, jotka olivat lupautuneet kannattamaan häntä. Näyttää siltä kuin rouva olisi kauan epäröinyt ennen kuin lähetti junkkari Haakonin Norjaan, mutta että nämä olisivat esittäneet hänelle, että ratkesipa asia niin tahi näin, Maunu-kuningas ei mitenkään voinut tehdä pahaa lapselle, joka oli hänen veljensä. Ellei Haakon Knutinpoika saanut Norjan kruunua, ei hänen asemansa ollut muuttuva juuri entisestään —. Mutta yllämainitut Norjan miehet olivat valmiit uhraamaan henkensä ja omaisuutensa saadakseen hänet kuninkaan valtaistuimelle."
Kristiina istui kauan vaiti.
"Minä ymmärrän jo. Tämä on suurempi asia kuin Erling-herran taikka Haftorinpoikain nousu kuningasta vastaan."
"Niin on", sanoi Gunnulf hiljaa. "Haftor Olavinpojan ja Erlendin piti muka purjehtia Bergeniin. Mutta matkan määrä oli Kalundborg, ja he aikoivat tuoda junkkeri Haakonin kerallaan Norjaan Maunu-kuninkaan ollessa vieraissa maissa kosioretkellä —"
Hetken kuluttua jatkoi munkki: "Siitä tulee piakkoin sata vuotta, kun kukaan Norjan mies on uskaltanut ryhtyä kukistamaan vallassa olevaa kuningasta ja asettamaan toista sijaan —"
Kristiina istui eteensä tuijottaen. Gunnulf ei voinut nähdä hänen kasvojaan.
"Niin. Viimeiset miehet, jotka siihen leikkiin ryhtyivät, olivat Erlendin ja sinun esi-isiäsi. Silläkin kertaa olivat Gjesling-suvun esi-isät, minun sukulaiseni, kuningas Skulen puolella", sanoi hän mietteissään.