Hän kohtasi Gunnulfin tutkivan katseen ja puhkesi puhumaan kiivaasti ja tulisesti:
"Minä olen vain ymmärtämätön nainen, Gunnulf — en minä kuunnellut paljoa mieheni puhuessa toisten miesten kanssa tällaisista asioista — olin myös haluton kuuntelemaan, kun hän tahtoi puhua minulle niistä — minun ymmärrykseni ei riittänyt käsittämään niin tärkeitä asioita. Mutta vaikka olenkin typerä nainen, joka ei ymmärrä muuta kuin kotihommia ja lasten kasvatusta — niin tiedän sentään minäkin, että oikeus on viipynyt liian kauan matkalla tämän kuninkaan luo ja takaisin lähtöpaikkaansa; minäkin olen huomannut, että tämän maan rahvaalla on ollut kovempi ja vaivalloisempi elämä nyt kuin mitä sillä oli minun lapsena ollessani, jolloin hyvä Haakon kuningas oli yliherramme. Minun mieheni" — hän hengitti nopeasti ja huohottaen, "minun mieheni on ryhtynyt ajamaan asiaa, joka on niin suuri, ettei kukaan toinen päällikkö tässä maassa ole rohjennut tarttua siihen, nyt ymmärrän sen —"
"Oikein sanot." Munkki väänteli käsiään ja hänen äänensä hiljeni kuiskaukseksi. "Moni tulee paheksumaan sitä, että hän itse johti näin suuren asian häviöön — moisella tavalla —"
Kristiina kirkaisi ja kavahti pystyyn. Hänen liikahtaessaan noin äkisti sai rinnoissa ja käsivarsissa tuntuva kipu koko hänen ruumiinsa hikoamaan. Hurjana ja kuumeisena hän kääntyi Gunnulfia kohti ja huusi ääneen:
"Ei Erlend aiheuttanut sitä — se oli siten määrätty — se oli hänen onnettomuutensa —"
Hän viskautui polvilleen penkkiä vasten ja kohotti punehtuneet, epätoivoiset kasvonsa munkkia kohti:
"Meidän, Gunnulf, — sinun, joka olet hänen veljensä, ja minun, joka olen ollut hänen vaimonsa kolmetoista vuotta, — ei pitäisi moittia häntä nyt kun hän on köyhä vangittu raukka, kukaties hengenvaarassa —"
Gunnulfin kasvot värisivät. Hän loi katseensa polvillaan olevaan vaimoon:
"Jumala siunatkoon sinua, Kristiina, että voit ottaa tämän asian näin." Jälleen hän väänteli laihtuneita käsiään. "Jumala — Jumala suokoon Erlendille elon aikaa ja tilaisuutta palkita sinun uskollisuutesi. Älköön Jumala antako tämän pahan kohdata sinua ja sinun lapsiasi, Kristiina —"
"Älä puhu noin!" Kristiina kohottautui suoraksi polvillaan ollen ja katsoi munkkia silmiin: "Sinä et ole tehnyt hyvyydestä sitä mitä olet tehnyt Erlendin ja minun hyväkseni. Kukaan ei ole tuominnut häntä ankarammin kuin sinä — hänen veljensä ja Herran palvelija!"