Kaikki istuivat ääneti, väristen. Kristiina ei tuntenut sukulaisia paljoakaan, mutta he olivat olleet hänen häissään. Hänestä tuntui pahalta, ja häntä alkoi viepottaa — hänen silmissään musteni. Munan istui vastapäätä ja hyppäsi pystyyn. Seisoessaan Kristiinan yli kumartuneena ja tukiessaan häntä hartioista hän oli niin hyvän näköinen, että Kristiina ajatteli, ettei ollut sentään mikään kumma, että Erlend piti serkustaan.
"Minä tunsin Rolvin ennen nuorena", virkkoi hän. "Ihmiset säälivät Tora Guttormintytärtä — hänen miestään sanottiin hurjaksi ja kovaluontoiseksi. Nyt on kuitenkin nähty hänen pitäneen vaimostaan. Niinpä niin, moni mies kerskuu ja komeilee sillä, että mielellään purkaisi naimakaupat, mutta useimmat tietävät, että miehelle on pahinta, jos hän kadottaa vaimonsa —"
Baard Petrinpoika nousi äkisti ja meni seinuspenkille istumaan.
"Herra varjele tätä minun suutani", sanoi Munan-herra hiljaa. "Minä en opi ikinä pitämään tukossa kitaani —"
Kristiina ei käsittänyt, mistä kysymys oli. Pyörrytys oli nyt ohi, mutta huoneessa oli kovin kolkkoa — kaikki olivat niin kummallisia. Hän oli iloinen, kun palvelijat toivat ruoan sisään.
Munan katsoi pöytää ja hykersi käsiään:
"Johan minä ajattelin, ettei meidän tarvitse katua sitä, että pistäydyimme sinun luoksesi, Kristiina, ennen kuin meidän pitää alkaa pureksia paastoruokaa. Oletko sinä saanut aikaan tuollaisia laitoksia näin lyhyessä ajassa! Voisi melkein luulla sinun oppineen noitatemppuja minun äidiltäni. Mutta huomaan sinut ketteräksi ottamaan kätköistä kaiken, millä talon emännän tulee ilahduttaa miestään."
He istuutuivat pöytään. Vieraille oli pantu samettipatjat seinäpenkille, kunniaistuimen molemmin puolin. Palvelusväki istui ulkopenkillä, Ulf Haldorinpoika keskellä, isäntää vastapäätä.
Kristiina jutteli vieraiden rouvien kanssa koettaen salata, miten vaikea hänen oli olla. Vähän väliä lasketteli Munan Baardinpoika sanoja, joiden tuli olla leikkiä ja jotka yhä uudelleen koskivat sitä, että Kristiina jo oli niin muhkea. Kristiina ei ollut kuulevinaan.
Munan oli suunnattoman lihava mies. Hänen pienet, kaunismuotoiset korvansa kohosivat syvältä punaisesta paksusta kaulasta, ja vatsa oli aina tiellä pöytään ruvettaessa.