"Julista sinä kotirauha peräpuoliisi! Isäksi sanotaan sitä, joka on siittänyt porsaat — sioista puhuen!" Munan iski nyrkkinsä pöytään niin että kupit ja lautaset kalisivat. "Eivät meidän poikamme kulje renkeinä sukulaistensa taloissa. Mutta tuossa istuu sinun poikasi samassa pöydässä kuin sinä itse, ja hän istuu palvelijain penkillä. Minusta sellainen olisi suuri häpeä —"
Baard hyökkäsi pystyyn ja heitti kulhon päin toisen naamaa. Miehet törmäsivät vastatusten, niin että pöytälauta kallistui toiselle kyljelle ja ruoka ja astiat liukuivat ulkopenkillä istujain syliin.
Kristiina istui valkoisena kuin palttina, suu puoliksi avoinna. Kerran hän vilkaisi Ulfiin — tämä nauroi häpeämättä raakaa ja ilkeää naurua. Sitten Ulf keikautti pöydän paikoilleen ja työnsi sitä tappelevia vasten.
Erlend keikahti pöydälle. Ollen polvillaan keskellä metakkaa tapasi hän Munania käsivarresta ja kainalon alta eikä päästänyt häntä — hän tuli itse tulipunaiseksi ponnistuksesta. Munan sai potkaistuksi Baardia, niin että tämän suusta purskahti verta — silloin Erlend mätkäisi miehen pöydän yli kauas lattialle. Itse hän hyppäsi perästä — ja seisoi siinä puhkuen kuin palje.
Toinen kohosi jaloilleen ja ryntäsi Erlendin kimppuun, joka livahti hänen käsivarsiensa alta parisen kertaa. Sitten Erlend hyökkäsi Munania kohti ja sulki hänet pitkien, jäntevien käsivarsiensa väliin. Erlend oli notkea kuin kissa, mutta Munan pysyi tasapainossa — hänen vahva, raskas ruhonsa ei taipunut maahan. He väänsivät sylirysyä ympäri tupaa naispalvelijani kirkuessa ja huudahdellessa, eikä yksikään miehistä näyttänyt ryhtyvän heitä erottamaan.
Silloin nousi kookas ja pyylevä Katri-rouva paikaltaan ja astui niin tyynesti yli pöydän kuin olisi noussut aitan portaita.
"Lopettakaa nyt jo", sanoi hän tahmaisella, kylläisellä äänellään. "Päästä hänet, Erlend! Pahasti hän teki, kun puhui sillä tavoin vanhalle miehelle ja likeiselle sukulaiselle."
Miehet tottelivat. Munan seisoi talttuneena paikallaan antaen vaimonsa kuivata nenästä juoksevan veren huntunsa kolkkaan. Vaimo käski hänen paneutua maata, ja mies seurasi taipuisasti, kun vaimo kuljetti hänet etelänpuoleiseen sänkyyn. Katri-rouva ja pari palvelijaa riisuivat häneltä vaatteet, työnsivät hänet sänkyyn ja sulkivat sängyn oven.
Erlend oli mennyt pöydän luokse. Hän kumartui Ulfin ohi, joka istui samalla paikalla.
"Kasvatusisä!" sanoi hän onnettomana. Hän näytti täydelleen unohtaneen vaimonsa. Baard-herra istui päätänsä huojutellen, ja kyynelet tippuivat hänen poskiaan pitkin.