Sitten hän meni sinne, missä hänen vaimonsa istui, asettui seisomaan hänen viereensä ja laski kätensä hänen kaulalleen. Hän ei puhunut Kristiinalle sanaakaan, jäi vain seisomaan siihen koko siksi ajaksi, jonka he viipyivät tuvassa.
Sitten tulivat Husabyn ja lähitalojen miehet sisään. Kaikki näyttivät kaipaavan hieman sydämen vahvistusta, ja Audfinna antoi oluen kiertää miehestä mieheen, ennen kuin nämä lähtivät takaisin.
Miehet laskettivat suksilla peltojen yli, mutta Erlend oli antanut omat suksensa erään palvelijan huostaan; hän kulki tukien Kristiinaa vaippansa alla heidän laskeutuessaan mäkeä alas. Oli tullut pilkkosen pimeä, ja tähdet paloivat taivaalla.
Silloin ilmestyi metsästä heidän takaansa pitkänsoikea kääry, joka kasvoi kasvamistaan yössä. Se oli susi — niitä oli useampia. Erlend pysähtyi vavisten, päästi Kristiinan irti, ja tämä tunsi hänen tekevän ristinmerkin ja pusertavan kirvestä toisessa kädessään. "Jos sinä nyt olisit — ei mitään —!" Hän veti Kristiinan luokseen niin kiivaasti, että tämä voihkaisi. Avomaalla hiihtävät miehet kääntyivät äkkiä ja ponnistivat takaisin heitä kohti minkä ikinä jaksoivat. He heittivät suksensa olalle ja ympäröivät suojellen Kristiinan, keihäät ja kirveet ojossa. Sudet seurasivat heitä Husabyhyn asti — niin lähellä, että he väliin näkivät niiden vilahtavan ohitseen pimeässä.
Astuessaan Husabyn tupaan olivat useat miehistä kasvoiltaan tuhkanharmaat. "Tämä oli vihoviimeistä —", sanoi eräs ja oksensi samassa lieteen. Säikähtyneet palvelusneidot toimittivat emäntänsä sänkyyn. Syödä tämä ei voinut. Mutta nyt, kun tuo ahdistava, kauhea pelko oli voitettu, tuntui hänestä kuitenkin tavallaan hyvältä, että kaikki olivat olleet niin huolissaan hänestä.
Heidän jäätyään kahden tupaan tuli Erlend istumaan sängyn laidalle.
"Miksi sinä teit tämän?" hän kuiskasi. Ja kun ei Kristiina vastannut, sanoi hän vielä hiljemmin:
"Suretko niin kovasti sitä, että olet tullut minun talooni?"
"Herra Jeesus! Miten voit sellaista ajatella?"
"Mitä sinä tarkoitit — kun me palasimme Meldalbystä ja minä aioin ratsastaa sinun luotasi — sanoessasi, että minä olisin saanut kukaties odottaa kauan, ennen kuin sinä olisit tullut hakemaan minua Husabystä?" kysyi Erlend yhtä hiljaa.