Silloin valitti kyyhkynen hänelle näin: "Vei haukka puolison viereltäin!"
Kävi kuningas haukkaa kiidättämään, mutta haukkapa ilmahan siintävään.
Se laskihe tarhaan kukkivaan, mi ihaninta on päällä maan.
Sali ilmava kohoaa keskeltä sen, punapurppura peittona patjojen.
Ken ritari kalvas tuo verissään? Hän kuningas oiva on paikan tään.
Sinivaate peittävi kuninkaan, "Corpus Domini" vaatteessa luetaan.
"Missä sinä olet oppinut tuon laulun?" kysyi Erlend.
"Kuulin parin pojan laulavan sitä Canterburyssä sen majatalon edustalla, jossa minä asuin", sanoi Gunnulf. "Sitten minä koetin kääntää sen norjankielelle. Mutta ei se suju niin hyvin." Hän näppäili yhä kieliä.
"Kuulehan, veli — yö on pitkällä. Kristiina kaipaa varmaan sänkyyn — väsyttääkö sinua, vaimoseni?"
Kristiina katsahti arasti miehiin, hän oli kauhean kalpea: