"Tuollaistako täällä halutaan", sanoi hän sitten, kun he sanoivat toisilleen hyvää yötä. "Etkö sinä saa nauttia naidun naisen kunniaa?"
"En, kuten näet", sanoi Ingunn vain.
Aasa Maununtyttärellä oli Bergissä käytettävänään pirtti ja parviaitta sekä kaksi palvelijatarta, joiden tehtävänä oli siivota, keittää ruokaa, kehrätä ja kutoa kaikki, mitä rouva sai villoina talosta. Grim ja Dalia, Frettasteinin vanhat palkolliset, hoitelivat hänen elukoitaan, jotka olivat kytkyessä Magnhild-rouvan navetassa; nuo kaksi olivat saaneet pienen tuvan asuttavakseen aivan navetan vierestä, mutta heidät luettiin kuuluviksi Aasan väkeen.
Ingunn ei saanut Bergissä muuta tehtävää kuin olla isoäidin pikku talouden kaitsijana ja vanhuksen seurana. Enimmäkseen hän sai istua sisällä isoäidin luona, kun palvelijattaret olivat ulkona asioilla.
Kuten Magnhild-rouva mainitsi, eli Aasa lapsuusmuistoissaan eikä jaksanut muistaa, mitä hänelle sanottiin, vaan kyseli yhä uudelleen samoja asioita joka päivä. Sattui, että hän kyseli nuorinta poikaansa Steinfinniä, oliko hän ollut täällä äskettäin tai odotettiinko häntä pian saapuvaksi taloon. Usein hän kuitenkin muisti hänen kuolleen. Sitten hän kysyi: "Neljä lastahan hänellä oli elossa? Ja sinä olet vanhin? Niin oikein, tiedänhän sen; sinun nimesihän on Ingunn — minun äitini mukaan, sillä Ingebjørgin äiti eli vielä silloin, kun sinä synnyit, ja hän oli kironnut tyttärensä, koska tytär oli karannut Steinfinnin kanssa. Niinpä niin, minun Steinfinnini oli luottavainen ja iloinen, mutta hän sai kalliisti maksaa mieltymyksensä naisiin, ja hän ryösti väkisin ritarin tyttären — —." Aasa ei ollut koskaan pitänyt Ingebjørgistä, ja useasti hän jutteli sekä Steinfinnistä että pojan vaimosta eikä muistanut, että hän puhui juuri heidän tyttärelleen. "Mutta mitenkäs se olikaan — eikös yhtä niistä Steinfinnin pikkutytöistä kohdannut suuri onnettomuus? Ei, minä muistan varmaankin väärin — eiväthän he voi olla vielä niin isoja —?"
"Rakas isoäiti", pyysi Ingunn kiusaantuneena. "Koettakaahan nukkua hetkinen."
"Niin, Gyrid, kai se olisi parasta —." Aasa nimitti useasti poikansa tytärtä Gyridiksi — hän luuli Ingunnia Gyrid Alfintyttäreksi, sukulaisnaiseksi, joka oli ollut Bergissä viisitoista talvea sitten.
Mutta kaiken, mitä hänen nuoruudessaan oli tapahtunut, muisti Aasa mainiosti. Hän jutteli vanhemmistaan ja veljestään Finnistä, Arnvidin isästä sekä miniästään Hillebjørgistä, jota hän oli rakastanut ja peljännyt, — vaikka Hillebjørg oli paljon nuorempi häntä.
Neljäntoista ikäisenä hänet oli annettu Hovin Torelle. Tämä oli sitä ennen elänyt toistakymmentä vuotta Borghildin kanssa ja lähetti vastahakoisesti ystävättärensä luotaan — tämä ei lähtenyt Hovista ennen kuin sen päivän aamuna, jona Aasa tuotiin sinne morsiamena. Borghildilla oli koko elämänsä ajan suuri vaikutusvalta Toreen — ja tuota aikaa kesti parikymmentä vuotta Toren naimisiinmenon jälkeen. Tore neuvotteli hänen kanssaan kaikista tärkeimmistä asioista ja otti usein aviolapsensa mukaan Borghildin luo, jotta tämä ennustaisi heidän tulevaisuutensa ja päättelisi, mitä heistä tulisi. Mutta Toren suurin harrastus ja rakkaus kohdistui niihin neljään lapseen, jotka hän oli saanut jalkavaimon kanssa. — Borghild oli orjanaisen ja erään valtaherran tytär — muutamat sanoivat hänen isäkseen erästä kuningasta, jollaisia Norja oli täynnä siihen aikaan. Borghild oli kaunis, viisas ja älykäs nainen, mutta ylpeä, rahanhimoinen ja julma alempiarvoisia kohtaan.
Sillä välin hallitsi Aasa Maununtytär Hovissa. Hän synnytti miehelleen neljätoista lasta, mutta viisi kuoli kehdossa ja vain neljä eli täysi-ikäisiksi asti.