"Sitä en ajatellut!" Teit päästi hänet heti, hiukan häpeissään. "— Täytyypä katsoa, minne ratsuni on joutunut", sanoi hän sen heti sen jälkeen. "— Me tapaamme Bergissä?" huusi hän Ingunnille ylhäältä ratsupolulta.

Kun Ingunn ja Dalia palasivat kartanoon illalla, ei pihalla ollut ketään, mutta kun Magnhildin tuvan ovi avattiin, kuului sieltä naurua ja äänekästä puhetta. Magnhild-rouvalla oli vieraita, kaksi nuorta neitoa, Dagny ja Margret, rouvan kasvattityttären kaksoset, ja tänä iltana oli tullut muitakin nuoria Bergiin, näiden neitosten sukulaisia ja ystäviä.

Ingunn meni isoäidin pirttiin. Pitäen vatia sylissään hän istui vuoteen vieressä ja antoi vanhukselle puuroa ja maitoa, ottaen välistä itsekin lusikallisen. Sitten hän haki korin ja puukon ja meni ulos. Iltaisin oli jo kaunista ja valoisaa, ja lahteen päin viettävälle päivänpuoleiselle mäelle, talon suurimman ja parhaimman pellon alapuolelle oli jo ilmestynyt lehtikaalin ja villikaalin taimia. Hän tahtoi noppia niitä korillisen ja keittää niistä keiton isoäidille. Vanhus kaipasi varmaan talven jälkeen ruumiin puhdistusta limasta ja epäterveellisistä nesteistä.

Taimet olivat pieniä ja hentoja; ennen kuin hän oli ehtinyt saada niitä tarpeeksi paljon käsiinsä, oli kevätillan harmaansininen hämärä jo langennut. Astellessaan kartanoa kohti tuli häntä vastaan hämärässä pitkä, solakka mies — Teit, islantilainen.

"Kultaseni — pitääkö sinun käydä ulkona askareilla näin myöhään illalla?" kysyi hän lempeästi. Hän otti Ingunnin korista kourallisen vihreitä lehtiä ja haisteli niitä. Sitten hän otti Ingunnia käsivarresta ja siveli sitä hellästi.

"Tuvassa kisaillaan. Etkö tule sinne, Ingunn? Tule — minä laulan sinulle kauneimmat laulut, mitä osaan."

Ingunn pudisti päätään.

"Niin ankara ei emäntäsi kuitenkaan voi olla sinua kohtaan. Siellä on koko muu talonväki.

"Kyllä he ihmettelisivät, jos minä tulisin", sanoi Ingunn hiljaa.
"Siitä on kauan, kun olen ollut mukana nuorten kisoissa. Dagny ja
Margret ihmettelisivät, jos menisin heidän ja heidän ystäviensä
joukkoon."

"Se on vain siksi, etteivät he sallisi sinun olevan kauniimman kuin he.
He eivät pidä siitä, että palvelija on kauniimpi kuin —." Hän kahmaisi
Ingunnia niin rajusti, että kori, jota tämä kantoi edessään, narisi.
"— Tulen luoksesi illalla", kuiskasi hän.