Teit muuttui kaunopuheiseksi kertoessaan isänmaastaan. Ingunn ajatteli, että siellä mahtoi olla kaunista — ylängöt, mistä he hakivat pikkukarjan syksyllä, olivat varmaankin samanlaisia kuin se tunturi, jolla hän oli käynyt. Maailma oli suuri ja avara — miehille, jotka voivat siinä laajalti matkustella. Hän johtui ajattelemaan Olavia, miten paljon tämä oli matkustellut — Englannissa ja Tanskassa ja Ruotsissa — Teit ei ollut nähnyt muita maita kuin Islannin ja Norjan. Hän toivoi, että Olavkin olisi ollut sellainen, olisi puhellut hiukan kaikesta kokemastaan — mutta Olav kertoi aina niin vähän siitä, mitä hänelle tapahtui. Mutta se johtui kai siitä, että Teit oli niin oppinut mies — Ingunn ei muuten ollut uskonut, että kirjanoppinut mies voisi olla näin nuori ja iloinen ja mukava. Niin, hän ei ollut koskaan ennen tavannut maallikkoa, joka oli samalla oppinut mies — paitsi Arnvid, ja hän taas oli niin paljon vanhempi ja niin vakavamielinen.
Lopulta kumpaistakin alkoi nukuttaa — heidän keskustelunsa katkesi monesti. Sitten poika vetäytyi lähemmäksi Ingunnia, haluten kouria ja hyväillä. Ingunn pani vastaan, aluksi hiukan uneliaasti ja välinpitämättömästi — mutta sitten hän säikähti, kun Teit yltyi rajuksi. Hän pyysi toista ajattelemaan, että Aasa-rouva nukkui viereisessä sängyssä; jos hän heräisi ja huomaisi, että Ingunn oli vastaanottanut yöjalkaisen, kävisi Ingunnin huonosti.
Teit nosti öläkän, aivan kuin piloillaan, mutta sitten hän tyytyi, sanoi hyvää yötä ja kiitti. Ingunn saattoi häntä ovelle ja sulki sen — ja näki, että oli jo ohi puoliyön.
Ingunn nousi myöhään ylös seuraavana aamuna ja meni vasta keskipäivällä ulos asialle. Tällöin hän näki islantilaisen seisovan tallin oven edessä peräti nolon näköisenä. Ingunn meni hänen luokseen, toivotti hyvää huomenta ja kiitti viimeisestä.
Teit ei ollut näkevinään hänen ojennettua kättään, tuijotti vain synkkänä eteensä.
"Olet kai riemuinnut kovasti siitä, että minä olin sellainen, jota sait pitää pilkkanasi niin paljon kuin halusit?"
"En käsitä, mitä sinä tarkoitat!"
"Se oli tietysti sukkela pila, että sait köyhän, nuoren miehen kosimaan itseäsi — Bergin tytärtä?"
"En minä ole Bergin tytär, Teit — olen vain veljentytär. Siinä on suuri ero."
Teit katseli häneen epäilevästi.