"Luulin, että teit pilaa puhuessasi kosimisesta ja halutessasi taputella — en uskonut sinun tehneen sitä vakavissasi. Mutta en luullut sinun silti tahtovan pilkata minua — typeryyteni takia, tarkoitan. Ja ymmärräthän, että minä, joka en koskaan ole ollut kotinurkkia kauempana, osaan ja tiedän niin vähän, että minusta oli hauskaa saada puhua sinun kanssasi, joka olet niin viisas ja oppinut ja matkustanut niin paljon."
Ingunn hymyili hänelle lempeästi ja pyytävästi. Teit loi katseensa alas:
"Tuota et varmaankaan tarkoita tosissasi."
"Tarkoitan. Olin luullut sinun jäävän tänne joiksikin päiviksi — ja ajattelin saavani kuulla ja oppia sinulta uutta."
"Ei, minun täytyy nyt lähteä kotiin. Mutta luulen, että Gunnar Berginpoika lähettää minut tänne uudestaan pyhien jälkeen —", sanoi hän hiukan hämillään.
"Ole silloin tervetullut!" Ingunn ojensi hänelle kätensä hyvästiksi ja poistui takaisin Aasan tupaan.
IV
Arnvid Finninpoika tuli juhannusmessuksi katsomaan tätiään — Aasa-emännän tila oli arveluttava; hänen elämänliekkinsä saattoi sammua minä hetkenä hyvänsä, mutta hän saattoi elääkin vielä jonkin aikaa, jos se oli Jumalan tahto. — Arnvid ei ollut sitten viime tapaamisen kuullut Olavista mitään.
Hänen tulonsa jälkeisenä päivänä olivat hän ja Ingunn kävelemässä pihalla. Silloin saapui Teit Hallinpoika, kulki heidän ohitseen ja astui Magnhildin tupaan. Arnvid jäi katselemaan nuorukaisen jälkeen.
"Tuolla papilla on asiaa tänne tuon tuostakin?" hän sanoi.