"Vai niin. Vai ajattelit sinä sitäkin!" Sanat koskivat Ingunniin niin, että hän paiskautui sänkyä vasten pää ja kädet hevosenpääpatsasta vasten, ja puhkesi itkuun vaikeroiden häpeästä ja nöyryytyksestä.

"Mene pois, mene pois", hän uikutti. Hän muisti, että Dalla saattoi tulla sisään minä hetkenä hyvänsä ja tuoda kynttilän tullessaan. Ajatellessaan, että Olav saattaisi nähdä hänet, joutui hän hurjaksi epätoivosta ja häpeästä. "Mene", hän rukoili, "Olav, sääli minua ja mene!"

"Jo minä menenkin. Mutta sinun täytyy ymmärtää, että tapahtuu kuten sanoin. — Älä nyt itke noin, Ingunn —", hän pyyteli. "Enhän tahdo sinulle pahaa —."

"Voi olla, ettei meillä ole oleva suurta iloa toisistamme", katkeruus kuohui hänen sisällään niin voimakkaasti, ettei hän jaksanut punnita sanojaan. "Jumala tietää, että poissaolon vuosina usein ajattelin, miten olisin sinulle hyvä aviopuoliso — miten koettaisin tehdä sinulle pelkkää hyvää —. Nyt en uskalla luvata mitään sellaista — arvaan, että minun on monesti varmasti vaikea olla olematta sinulle kova. Mutta Jumalan avulla elämä ehkä ei ole käyvä meille raskaammaksi kuin että jaksamme sen kantaa."

"Kunpa olisit tappanut minut silloin", valitti toinen, aivan kuin hän ei olisi tajunnut, mitä Olav sanoi.

"Pidä suusi", kuiskasi Olav kiihdyksissä. "Puhut tappamisesta ja tappamisesta — oman kakarasi tappamisesta ja että minä tappaisin sinut — sinä olet enemmän eläin kuin ihminen; menetät tolkkusi, kun et pääse pakenemaan. Ihmisen täytyy kantaa se, minkä hän on ottanut niskoilleen —."

"Mene!" kerjäsi Ingunn, "mene, mene —."

"Kyllä menen. Mutta tulen takaisin — tulen takaisin sitten kun olet saanut lapsesi, Ingunn — ehkä sitten olet tullut sen verran järkiisi, että kanssasi voi puhua."

Ingunn tunsi hänen astuneen pari askelta lähemmäs — ja hän kyyristyi kokoon aivan kuin lyöntiä odottaen. Olavin käsi haparoi hänen olkapäätään pimeässä; sitten tämä kumartui hänen ylitseen ja suuteli häntä otsalle niin lujaa, että Ingunn tunsi hänen hampaansa ihollaan. —

"Älä nyt valita noin", kuiskasi hän alas. "Enhän suo sinulle sen pahempaa kuin —. Minähän vain koetan keksiä jonkin keinon."