"Kun minun täytyy, niin voin", sanoi hän lyhyeen. "Ei ole muuta neuvoa,
Ingunn. Enkä ole elämäni aikana muistuttava sinua sanallakaan siitä.
Voit luottaa siihen — varmasti."
Ingunn vastasi:
"Mutta et ole sellainen, Olav, että unohdat pian. Oih —! Voitko luulla, että saattaisit unohtaa laskeutuessasi iltaisin minun viereeni, että toinen —"
"Voin —", keskeytti Olav äkisti.
"Ja muista", jatkoi hän sitten yhtä tyynesti kuin ennen, "että Hestviken on kaukana täältä — kauempana kuin arvaat. Ja meidän on oleva helpompi kuin luulemmekaan elää kaukana niiltä seuduilta, missä kaikki on tapahtunut. — Et ole milloinkaan näkevä minun muistavan menneitä", sanoi hän kiivaasti.
Ingunn vastasi:
"Olav, olen niin masentunut ja nöyryytetty —. Onko totta, että sinun on aivan mahdotonta päästä eroon minusta nytkin, vaikka olen häpäissyt itseni —? En voi sitä uskoa, koska meille sanottiin silloin, että meidät voitiin erottaa — vaikka olimme olleet kihlatut toisillemme pienestä pitäen ja vaikka olimme nukkuneet yhdessä —."
"En ole milloinkaan kysynyt keltään, voisinko purkaa naimakauppani. Kaiken aikaa olen pitänyt itseäni naineena ja ollut tyytyväinen siihen, ja olen tyytyväinen yhä. Se on isäni tahto —. Sanoit, etten unohda pian — niin on, mutta en voi unohtaa sitäkään, että isämme kihlasivat meidät toisillemme pieninä ollessamme — enkä kaikkia niitä vuosia, jolloin kasvoimme yhdessä, nukuimme samassa sängyssä ja söimme samasta vadista, ja jolloin melkein kaikki mitä omistimme oli yhteistä. Ja kun sitten kasvoimme, kävi kuten sanoit —. Ehkä minullakin on sellaista, mistä saan vastata Jumalan edessä", jatkoi hän hiljaa, "ja voin siis antaa anteeksi sinulle!"
"Tuo on kaunista, Olav, ja hyvä tietää. Mutta pyytäisin sinua sittenkin odottamaan vuoden ja jättämään asian avoimeksi siksi. Olen sairas ja väsynyt enkä kenties elä kauan. Ja sitten olet iloinen, kun voit ottaa vaimon, jossa ei ole mitään vikaa — tietäen, ettei kunniaton nainen ole hoitanut talosi emännyyttä ja häväissyt pöytääsi ja vuodettasi."
"Ole vaiti", kuiskasi Olav karhealla äänellä. "Älä puhu siitä. Minulle kerrottiin, mitä olit aikonut tehdä —", hän vaikeni järkyttyneenä.