"Olen sitten miettinyt niin paljon tuota unta —."
Jälleen hän vaikeni äkkiä — ponnahti pystyyn ja hoippui pari askelta. Sitten hän kääntyi seinään päin, heittäytyi sitä vasten, käsivarret ristissä, pää niiden väliin kätkettynä —.
Ingunn nousi ja seisoi kuin salaman lyömänä. Nyt tapahtui sellaista, mitä hän ei ollut luullut voivan tapahtua milloinkaan. Olav itki — Ingunn ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että hän saattoi itkeä —.
Toinen itki ääneen — hänen rinnastaan tunkeutui kumman karheita, möräköitä ääniä. Hän koetti kaikin voimin hillitä itsensä, herkesi itkemästä ääneen, mutta hänen selkänsä hytkyi, koko hänen ruumiinsa värisi. Ja sitten itku taas purkautui esiin — ensin pieninä haukkovina valitusääninä, sitten rajuna puuskana. Hän seisoi siinä toinen polvi penkillä, otsa seinää vasten ja itki pakahtuakseen.
Kauhun vallassa Ingunn hiipi hänen luokseen ja jäi seisomaan hänen taakseen. Viimein hän kosketti Olavin olkapäätä. — Silloin tämä kääntyi häntä kohti, avasi sylinsä ja rutisti hänet itseensä. He vaipuivat toisiaan vasten kuin kumpikin tukea etsien, ja heidän avautuneet, itkun vääristämät huulensa yhtyivät suudelmaan —.
OLAV AUDUNINPOJAN ONNI
I
Hestviken oli ollut valtaherrojen asuinsija muinaisina aikoina. Mäenrinteessä näkyi vieläkin suurten ja tilavien ranta-aittojen jätteitä, ja siinä, missä Hestvikenin miehet olivat vetäneet purjealuksiaan teloja pitkin keväisin ja syksyisin, oli lahonneita hirrenpäitä rantakivillä. Näytti siltä kuin alhaalta vedenrajasta ylös kallioiden väliseen pikku aukeamaan olisi kulkenut kaarnasilta.
Tuli sitten kristinusko tapoineen Norjaan; Pyhä Olav oli kieltänyt kansaa lähtemästä viikinkiretkille. Miesten tuli uskoa, vaikka väkipakolla, ettei Jumala salli kenenkään ryöstää lähimmäistään, vaikka tämä olisi vierasheimoinen. Hestvikenin miehet kävivät kaupparetkillä ja olivat sitä paitsi ammoisista ajoista harjoittaneet laivanrakennusta. Vielä Olav Ribbung oli parhaassa miehuuden iässään pitänyt talossa aseseppää, ja rakennettuaan talonsa uudelleen birkebeiniläisten hävityksen jälkeen kartanorakennuksesta ranta-aittoihin asti hän oli pystyttänyt kodan, kaksi kala-aittaa ja pirtin, jotka seisoivat paikallaan laiturin ääressä tänäkin päivänä.
* * * * *