Olav oli ollut Bergissä kaksitoista päivää, kun hän eräänä iltana istui tuvassa juomassa Hallvard Steinfinninpojan kanssa, Toran ollessa myös sisällä, ja sanoi, että nyt hänellä oli jäljellä vain tärkein asiansa, viedä poikansa mukanaan.
Hallvard Steinfinninpoika jäi tuijottamaan häneen suu auki. Sitten hän sanoi kiivaasti:
"Sinun poikasi —! Väitätkö olleesi itse lapsen isä, jota synnyttäessään Ingunnin täytyi ryömiä loukkoon kuin lutkan." Hän iski nyrkkinsä pöytään veripunaisena raivosta.
"Tiedäthän sinä, Hallvard, millä kannalla minun asiani olivat silloin", vastasi Olav kiihtymättä. "Jos minun vihamieheni olisivat saaneet kuulla minun oleksivan täällä salaa ilman maassaololupaa, eivät he olisi olleet suopeita. Ja teidän isoäitinne ja Magnhild-rouva olisivat voineet joutua maksamaan suuria summia, jos olisi tullut tietoon, että he olivat vaalineet luonaan maanpakolaista."
Mutta Hallvard kirosi niin että räiskyi. "Luuletko sinä, Olav Auduninpoika, etteivät isoäiti ja Magnhild olisi maksaneet mieluummin kaikkeaan siitä, että sinä, turvaton mies, olisit ollut heidän hoivassaan, kuin että ihmiset olisivat päässeet puhumaan yhden sukumme naisen häpäisseen itsensä niin, ettei hän uskaltanut ilmaista lapsensa isää." Ja hän nimitti kaikki ne henkilöt, joita ihmiset olivat arvailleet isäksi, toisen toistansa pahemman.
Olav kohautti olkaansa.
"En ymmärrä, miksi viitsit puhua noista juoruista. — Nythän totuus tulee ilmi — ja jos olisit antanut minun tietää niistä vähän aikaisemmin, en olisi odottanut näin kauan. Arvelimme, että meidän oli oltava jonkun aikaa vaiti Magnhildin tähden — mutta kuinka voit ajatella, että minä olisin aikonut olla tunnustamatta poikaani omakseni."
"Jos sinä — Luoja tiesi mitä —", matki toinen. Yhtäkkiä hän kohosi pystyyn tuijottaen Olaviin. "Jos sinä olisit! Olikohan Ingunn yhtä varma asiasta kuin sinä — tai edes, että sinä pysyisit kerskauksessasi ja väittäisit lailliseksi avioliitoksi sitä, että olit maannut hänen kanssansa ennen kuin sinulla oli yhtään parran haiventa. Minkä tähden hän siis aikoi hukuttautua vuonoon?"
"Kysy Toralta", sanoi Olav lyhyeen. "Hän uskoi maidon nousseen Ingunnin päähän."
"Enkä minä usko", sanoi Hallvard viekkaasti, "että Haftor olisi nostanut riitajuttua Magnhildia vastaan — tehän olitte sopineet —."