* * * * *
Eirikin oli määrä nukkua Torhildin tuvassa tänä yönä, kun talossa oli niin paljon vieraita. Illalla, kun hän oli menossa sinne, tuli isä hänen perästään pihalle. Eirik seisahtui silmänräpäyksessä ja alkoi vavista — sitten hän katsoi ylös kuin hengenhädässä.
"Kuka on opettanut sinulle tuon ruman sanan — äidistäsi?"
Eirik katsoi peloissaan ylös, ja itku alkoi purkautua esiin. Olav ei voinut saada mitään vastausta kysymykseensä.
"Älä sano sitä milloinkaan enää! — ymmärrätkö, ei milloinkaan". Olav silitti pojan päätä — ja näki häpeissään Eirikin toisen posken olevan aivan turvonneen ja punaisen.
* * * * *
Poika oli juuri nukkumaisillaan, kun hän huomasi jonkun kumartuvan ylitseen — se oli äiti; hänen kasvonsa olivat tulikuumat ja itkusta märät.
"Eirik, lapseni — kuka on sanonut sinulle, että äitisi oli — huora?"
Poika selvisi samassa kokonaan.
"Oletko sinä sitten Huora?"