"Olkoon kuinka tahansa — mutta monta kertaa hän ei jaksa enää kulkea sitä taivalta."
"Älä sano niin", kuiskasi Olav.
"Ja sitten on Eirik", jatkoi hän hetken kuluttua. "Olen luvannut
Jumalalle, että Eirik on saava periä minun asemani, kuten oma poikani."
"Luuletko sitten", kysyi Arnvid, "että hyödyttää luvata Jumalalle yhtä ja toista — kaikenlaista, mitä hän ei ole pyytänyt sinulta — kun kuitenkin kiellät häneltä sen ainoan, mitä tiedät hänen vaativan?"
"Sen ainoan — se on kaikki, Arnvid — kunniani. Ehkä myös elämäni. Jumala tietää, etten muuten ole kovin arka siitä — mutta menettää se pahantekijänä."
"Ja kuitenkaan sinulla ei ole mitään, mitä et olisi saanut Häneltä. Ja Hän otti itse kärsiäkseen pahantekijän kuoleman sovittaakseen kaikki meidän syntimme."
Olav sulki silmänsä.
"Mutta en voi sittenkään —", sanoi hän melkein kuulumattomasti.
Arnvid ryhtyi puhumaan:
"Mainitsit Eirikin. Etkö tiedä, Olav — ettet voi oikeuden mukaan tehdä niin — luvata perintöäsi vieraalle — kun samalla riistät sen omaisiltasi."