Olav rypisti vihaisesti kulmiaan:

"Nuo Tveitin miehet — en ole nähnyt heitä koskaan, eivätkä he kohdelleet minua sukulaisena silloin kun olin nuori ja olisin kaivannut kipeästi heidän apuun tuloaan."

"He tulivat apuun sitten, kun sinä olit lähtenyt Ruotsiin."

"He olisivat yhtä hyvin voineet jäädä sinne, missä olivat, niin vähän hyötyä minulla oli heistä. Suon Hestvikenin mieluummin Ingunnin pojalle."

"Väärä ei tule oikeaksi siitä, Olav. — Ettekä te tiedä kumpainenkaan, onko pojalle oleva onneksi se lahja, jonka tahdotte antaa hänelle, mutta johon hänellä ei ole oikeutta."

"No niin. Voin arvata Ingunnin puhuneen jo sinulle luulostaan, että muka vihaan hänen lastansa ja suon sille pahaa. Se ei ole totta. En ole milloinkaan tarkoittanut muuta kuin Eirikin parasta — itse hän saa aikaan sen, että poika menee piloille, sillä hän opettaa hänet pelkäämään minua, valehtelemaan ja kätkeytymään silmiltäni —."

Olav näki Arnvidin kasvojen ilmeen ja jatkoi päätään pudistaen: "En syytä häntä siitä — Ingunn ei ymmärrä muuta, raukka. En minäkään ole muuttanut mieltäni, Arnvid. Muistatko, miten kerran lupasin sinulle, etten milloinkaan pettäisi sukulaisnaistasi? Enkä ole katunut sitä — olkoonpa viimeinen hetkeni minkälainen hyvänsä, niin olen kiittävä Jumalaa siitä, että hän pidätti kättäni silloin, kun minun teki mieli tehdä hänelle pahaa — osoitti minulle ennen kuin oli liian myöhäistä, että minun oli suojeltava ja tuettava häntä niin hyvin kuin voin. Vaikka olisin tavannut hänet jälleen spitaalin saastuttamana, en olisi voinut muistaa muuta kuin että hän oli kallein ystäväni — ainoa ystäväni kautta koko lapsuuteni vieraiden parissa."

Arnvid sanoi levollisesti:

"Jos luulet, Olav, että sinun olisi helpompi tietää, mitä sinun on tehtävä päästäksesi jälleen sovintoon Jumalan kanssa — ja jos voisit olla huoleti omistasi, niin lupaan olla Ingunnille veljen sijassa, hänelle ja pojalle. Otan heidät luokseni jos tarvitaan."

"Sinähän olet luovuttanut Miklebøn Maunulle. Ja itse aiot mennä luostariin." Olav sanoi tämän hiukan pilkallisesti.