Yöt olivat jo pimeämpiä — lehtipuiden tiheät latvukset näyttivät tummemmilta taempana häämöttäviä harjanteita vasten. Pohjoisella taivaalla näkyi muutamia messinginkeltaisia juovia pilvien välissä. Lepakko vilahti hänen ohitseen mustana ja salamannopeasti.
Olav lähti sitä aittaa kohti, missä Ingunn nukkui. Ovi oli puoleksi auki kuumuuden tähden, ja sittenkin siellä oli ummehtunut ilma; siellä haisi auringonpaahtamille ohjaksille, sänky vaatteille ja hikisille ihmisille.
Palvelusneito, joka makasi seinän puolella, veteli hirsiä. Olav kävi polvilleen ja taivutti kasvonsa ulommaisena nukkujaa kohti. Hän kosketti poskellaan ja huulillaan hiljaa Ingunnin rintaa. Silmänräpäyksen hän oli hievahtamatta tunteakseen pehmeän, lämpöisen poven kohoilevan hiljaa hengityksen mukaan unessa — kuuli sydämen lyönninkin sen alla. Sitten hän antoi kasvojensa lipua ylemmäs, kunnes Ingunn heräsi.
"Pukeudu", kuiskasi hän toisen korvaan. "Tule ulos vähän —."
Hän jäi odottamaan solaan. Ingunn kömpi hetken kuluttua kynnyksen yli matalasta ovesta ja jäi seisomaan hiljaa aivan kuin oudoksuen äänettömyyttä. Hän veti muutaman syvän henkäyksen — yö oli vilpas ja lauha. He kävivät istumaan rinnakkain ylimmälle portaalle.
Mutta sitten molemmista tuntui niin kummalliselta, että he olivat ainoat valveilla olevat ihmiset kartanossa — eivätkä he olleet tottuneet olemaan ulkona yöllä. Ja niin he istuivat siinä liikahtamatta, tuskin rohjeten kuiskata sanaakaan toisilleen. Olav oli aikonut kääriä viittansa Ingunnin ympärille ja laskea käsivartensa hänen vyötäisilleen. Mutta hän tuli vain vieneeksi Ingunnin käden polvelleen ja hivelleeksi sitä yhdellä sormella sormenpäitä kohti, kunnes tyttö veti kätensä pois, laski käsivartensa hänen olkapäälleen ja puristi kasvonsa hänen kaulaansa vasten.
"Yöt ovat varmaan jo pimeämmät?" sanoi hän hiljaa.
"Ilma on niin raskas tänä yönä", virkkoi toinen.
"Niin, ehkä huomenna tulee sade", arveli neito.
Se osa järveä, jonka he saattoivat nähdä paikaltaan, oli sakean harmaa, eikä taempana olevia selänteitä näkynyt ollenkaan. Olav katsoi eteensä miettien.