"En ole köyhäkään. Siitäkin kohtalosta Jumala säästi minut. — Hän antoi usean yritykseni onnistua, mihin ryhdyin parantaakseni asemaamme. Minä omistan enemmän nyt kuin yhteen mennessämme. Ja tiedäthän, että meillä on sopimus — puolet pesästämme on sinun, kävi miten kävi. Et siis jää puille paljaille lapsinesi."
"Älä puhu noin, Olav. Ei voi olla niin suuri synti, että tapoit Teitin. — En ole sanonut yhdellekään ihmiselle, en valittanut kenellekään — mutta on niin, että hän otti minut väkisin! En voinut sanoa sitä — siitä en voinut puhua —", hän ähkyi ääneen, "— viaton en ollut itsekään, olin käyttäytynyt niin, että hän saattoi luulla minua huonoksi — mutta en ollut ajatellut leikin voivan päättyä niin — ja silloin hän käytti väkivaltaa. Tämä on totta, Olav, vannon sen."
"Minä tiedän sen." Olav ojensi kätensä aivan kuin hillitäkseen häntä. "Hän sanoi sen itse. Tiedän myös murhan olleen sinänsä vähäpätöisen asian — jos olisin silloin heti tunnustanut sen. — Mutta silloin tein erehdyksen — ja nyt on synti kasvanut ja minä ymmärrän, että se on kasvava yhä, siittävä synnin toisensa jälkeen. Ja nyt minun täytyy kääntyä, Ingunn — muuten minusta tulee hirviö. Se on kasvanut niin, että uskallan tuskin sanoa kolmea sanaa pelosta, että kaksi niistä on valhetta."
Ingunn peitti käsivarrellaan silmänsä ja vaikeroi hiljaa.
"Tiedäthän", sanoi Olav, "ettei ole varmaa, onko arkkipiispa vaativa minua ilmoittautumaan kuninkaan voudille. Ehkä hän katsoo sen riittävän, että tunnustan syntini Jumalalle. Olen kuullut toisten saaneen synninpäästön mitä suurimmista rikoksista, ilman että heitä on vaadittu hävittämään sukulaistensa onnea ja menestystä — ainoa, mikä heille määrättiin, oli matka Jerusalemiin —."
"Ei, ei!" Ingunn kirkaisi. "Menisitkö sinä meidän luotamme — maailman ääriin."
"Eihän ole mahdotonta —", Olav laski kätensä vaimonsa rinnalle tyynnyttääkseen häntä, "että saisin palata luoksenne. Ja sinähän tiedät, että silloin jäisit tänne Hestvikeniin emännäksi."
"Silloin tulee tietysti ilmi, ettei Erik ole sinun poikasi!"
Olav vastasi hiljaa:
"Olen ajatellut sitäkin, Ingunn — ja se on pidättänyt minua niin kauan kuin itselläni ei ollut lasta sinun kanssasi, ja minun syrjäperilliseni olisivat voineet karkottaa sinut Hestvikenistä poikinesi. Mutta nyt on Cecilia oleva perilliseni. Voit antaa pojalle täyden perinnön omasta osastasi — ja hänellä on rikas sisar tukenaan."