Olav oli ääneti.
"Mutta jos Eirikin täytyy kärsiä minun synneistäni — silloin olisi ollut parempi, ettei hän olisi tullutkaan elävänä ilmoille — vaikka itse olisin joutunut kuolemaan ja kadotukseen."
"Ole nyt järkevä, Ingunn", pyysi mies hiljaa.
"Olav, kuule minua — armahda minua! Liian kalliisti olisit ostanut henkeni ja elämäni, jos sinun sen vuoksi täytyisi lähteä kulkemaan maailman halki köyhänä, kodittomana pyhiinvaeltajana epäuskoisten, pahojen ihmisten parissa. Taikka jos kävisi vielä pahemmin — jos joutuisit seisomaan alastomana ja häväistynä, ehkä hengenvaarassa ja saisit sietää pahantekijän ja murhaajan nimeä — tuon miehen tähden — sinä, miehistä paras, oikeamielisempi ja rohkeampi kuin kukaan —."
"Ingunn, Ingunn — en ole sitä enää — olen pettäjä Jumalan ja ihmisten edessä —."
"Sinä et ole pettäjä — ei voi olla kuolemansynti, että tapoit tuon miehen. — Etkä sinä tiedä, miltä tuntuu joutua häväistäväksi ja herjattavaksi — minä tiedän sen, sinä et ole milloinkaan kokenut, mitä on olla kunniaton —.
"Minä en voi, kautta Kristuksen ja Maarian, en voi kestää sitä uudelleen — vaikka saisin takaisin elämäni ja liikuntakykyni — että tietäisin jokaisen ihmisen, joka minua katsoo, tuntevan häpeäni ja ihmettelevän, minkälaisen ihmisen sinä olet tuonut Hestvikeniin emännäksi —; ja että Eirikini joutuisi oikeudettomaksi, isättömäksi äpäräksi, jonka karannut, vierasmaalainen renki oli siittänyt kanssani — vietellyt aitanparvessa villasäkkien välissä aivan kuin olisin ollut kevytkenkäinen, miesten perässä juokseva orjalutka —."
Olav seisoi katsoen häntä — kalpeana ja jäykkänä.
"Ei — jos minulle suotiin elämä kärsiäkseni näin — jos minun annetaan nousta vuoteestani mennäkseni sellaista kohtaloa vastaan — sinun pikku Ceciliaasi ja omaa äpäräpoikaani taluttaen — sinun ollessasi poissa meidän luotamme, kolmen turvattoman luota — silloin kaipaan aikaa, jolloin makasin tässä odottaen, milloin selkäni alkaisi aueta mätähaavoille —."
Hän ojensi kätensä Olavia kohti. Olav katsoi pois — hänen kasvonsa olivat liikkumattoman jäykät — mutta hän tarttui ojennettuun käteen ja sanoi: