"Kyrie, eleison."
"Christe, eleison", kuiskasivat mies ja poika.
"Kyrie, eleison. — Sancta Maria."
"Ora pro ea —", molemmat tuijottivat kuolevaan. Mies tarkkasi tuntemisen merkkiä. Poika katsoi äitiinsä kauhun ja ihmetyksen vallassa, kyynelten virratessa hänen poskiaan pitkin, nyyhkien aina vastausten välillä, — "ora pro ea, orate pro ea —.
"Omnes sancti Discipuli Domini."
"Orate pro ea."
Ingunn huokasi hiljaa ja valittavasti — Olav kumartui hänen puoleensa — hänen vaaleilta huuliltaan ei kuulunut pienintäkään ääntä. Ja nuo kolme jatkoivat kuolemanrukousta.
"Per nativitatem tuam."
"Libera ei, Domine."
Kuoleva sulki silmänsä — hänen kätensä liukuivat erilleen ja alas.
Munkki pani ne takaisin ristiin rinnalle rukoillen edelleen: