"Ei se sopimus ollut sellainen", sanoi äiti, "ettei sitä voisi purkaa, jos te tahdotte. Pakottaa me emme aio teitä."
"Niin, mutta me olemme tyytyväisiä siihen, mitä te olette päättäneet", sanoi Ingunn kuuliaisesti. "Olemme puhuneet, että meistä on hyvä se, mitä isämme ovat sopineet."
"Vai niin." Ingebjørg katsoi miettien eteensä. "Kaipa siitä selvitään jollakin tavoin. — Pidätkö sinä Olavista?" hän kysyi.
"Täytyyhän minun pitää hänestä. Olemme tunteneet toisemme kauan, ja hän on aina ollut hyvä meille kaikille ja tottelevainen teitä kohtaan."
Äiti nyökkäsi ajatuksissaan.
"Steinfinn ja minä emme ole tienneet, muistitteko te itse tuota sopimusta tai ajattelitteko sitä enää. Kai siitä selvitään tavalla tai toisella. Mutta te olette niin nuoria, ettette kai ole voineet kiintyä toisiinne kovin —. Onhan Olav kaunis poika. Ja Audunilta jäi rikkautta —."
Ingunn olisi mielellään puhunut enemmän Olavista. Mutta hän näki äidin vaipuneen taas syvälle omiin ajatuksiinsa.
"Me ajoimme syrjäteitä, isäsi ja minä, tullessamme tunturin yli", hän kertoi. "Vorsista lähdimme tasangolle ja sitten ratsastimme ylimpiä, kaukaisimpia laaksoja pitkin. Tunturilla oli vielä paljon lunta. Kerran meidän täytyi jäädä asumaan kiviseen onkaloon kokonaiseksi viikoksi. Se oli pienen järven laidassa, ja sillä kohden kulki jäätikkö virta — me kuulimme jäälauttojen kalisevan ja murskautuvan vedessä maatessamme onkalossa yöllä. Steinfinn uhrasi kultasormuksen sormestaan ensimmäisessä kirkossa, joka tiellemme ilmestyi — sattui olemaan messupäivä. Tunturikylän köyhät asukkaat olivat tuijottaa silmät päästään nähdessään meidät — me olimme lähteneet kaupungista sunnuntaivaatteissamme. Huonoiksihan ne olivat kuluneet — mutta siinä laaksossa ei kuitenkaan ennen liene sellaisia nähty —.
"Mutta uupunut morsian Steinfinnillä oli, kun hän saapui minun kanssani Hoviin. Silloin sinä jo olit minun sydämeni alla —."
Ingunn tuijotti kuin loihdittuna äitiinsä. Lyhty, joka paloi lattialla heidän molempien välissä, levitti himmeää valoa, ja Ingunn näki äidin hymyilevän omituisesti. Ingebjørg silitti tyttärensä päätä ja solutti hänen pitkiä palmikoltaan sormiensa lomitse.