— "Ja nyt sinä olet täysikasvuinen", lopetti hän.
Äiti nousi nyt paikaltaan ja ojensi tyttärelleen suuren, koruompeleilla kaunistetun peitteen käskien hänen ravistella sitä ulkona solassa.
"Äiti!" huusi tytär kovalla äänellä ulkoa.
Siellä oli jo melkein valoisa, ja taivaan laki oli kirkas ja korkea, mutta lähempänä maata oli pilviä ja usvaa. Luoteesta, järven toiselta puolen nousi korkea loimu, joka punasi usvaisen ilman laajalta alalta. Mustaa savua tuprusi esiin, ajautui ympäri ja sekoittui sumuun, taajentaen ja tummentaen sen pitkän matkaa tälle puolen harjun. Väliin näkyi itse lieska sen kohotessa korkealle, mutta palava talo oli piilossa metsäkielekkeen takana.
Hetken verran nuo kaksi naista tuijottivat sinne. Äiti ei lausunut sanaakaan, eikä neito rohjennut puhua. Sitten talon emäntä katosi sisään — ja heti tämän jälkeen Ingunn näki hänen juoksevan pihan yli pirttiä kohti.
Kaksi palvelusnaista syöksyi paitasillaan ulos ja lähti juoksemaan aidanviertä. Sitten tuli näkyviin Tora, vaalea tukka hulmuten hajallaan, ja äiti, taluttaen pieniä poikiaan, ja vähitellen kaikki talon naiset. Heidän huutonsa ja äänensä kuuluivat parveen, missä Ingunn oli.
Mutta kun he rupesivat työntymään parveen, hiipi hän ulos. Pää painuksissa ja kädet ristissä vaipan alla, jota hän piteli tiukasti ympärillään — hän olisi halunnut tekeytyä kokonaan näkymättömäksi — hän pujahti omaan aittaansa ja paneutui makuulle.
Itku purkautui väkisin — hän ei tiennyt, miksi hän oikeastaan itki niin hillittömästi. Mutta hänestä tuntui kuin hänen mielensä olisi ollut liian täynnä kaikkea sitä, mitä oli vyörynyt hänen sieluunsa tänä yönä. Hän ei kärsinyt toisia lähellään — silloin pääsi itku. Ja väsynyt hän oli myös. Olikin jo aamu.
Hänen herätessään aurinko paistoi ovesta sisään. Ingunn hyppäsi pystyyn ja veti paidan viereensä — hän kuuli hevosten töminää pihalta.
Neljä, viisi oman talon hevosta lönkytteli ruohoa pureksien satulasta riisuttuina. Olavin Elgsblakken oli niiden joukossa. Ja ylhäältä haasta kuului hirnuntaa. Palvelusneidot juoksentelivat pirtin ja tuvan väliä — ja kaikki olivat juhlapuvuissa.