He istuivat ääneti jonkin aikaa, sitten Olav kysyi hiljaa:
"Mitä sinä pidit vastauksesta, minkä Steinfinn antoi minulle puhuessani hänelle asiasta?"
"En tiedä mitä sanoisin", vastasi Arnvid.
"En tiedä", sanoi Olav hitaasti, "voinko varmasti uskoa Steinfinnin puhuneen Kolbeinille siten, että tämä tietää hänen ja isäni välillä solmitun selvän sopimuksen siitä, että minä saisin Ingunnin.
"Ei Kolbein yksin tule päättämään Steinfinnin lapsista", sanoi Arnvid.
Olav nytkäytti olkaansa pilkallisesti hymyillen.
"Kuten jo sanoin", lausui Arnvid, "olen aina katsonut sinä iltana solmitun kihlauksen täysin päteväksi."
"Eivätkö siis uudet naittajat voi rikkoa tuota sopimusta?"
"Eivät. Muistan kuulleeni sen siihen aikaan, jolloin kävin luostarin koulua. Kihlausta ei voida purkaa, jos sen ovat solmineet kummankin lapsen isät, elleivät lapset itse ilmoita seurakuntansa papille lailliseen ikään tultuaan — neljätoistavuotisina, luullakseni — että he tahtovat purkaa sopimuksen. Mutta silloin heidän tulee molempien tehdä vala siitä, että neito on koskematon."
Molemmat nuoret miehet olivat tulleet hehkuvan punaisiksi; he katsoivat kumpikin poispäin.