"Etkö ole vihoissasi minulle, kun en tahtonut tehdä sinun mieliksesi tuona iltana, jolloin puhelimme yhdessä, koska olet valvonut minun luonani koko yön? Sinä olet aina ollut kuuliainen ja hyvä, Olav — Jumala olkoon armias sinulle. Niin totta kuin tarvitsen hänen armoaan sanon nyt sinulle, että jos olisin voinut tehdä tahtoni mukaan, olisin pitänyt Audunille antamani sanan. Jos olisin jäänyt eloon, olisin mielelläni ottanut sinut tyttäreni mieheksi."
Olav polvistui maahan ja suuteli kasvatusisänsä kättä. Hän ei voinut sanoa mitään — sisimmässään hän rukoili Steinfinniä sanomaan ne sanat, jotka vapahtaisivat hänet kaikista vaikeuksista. Mutta häpeä ja syyllisyys lukitsivat hänen suunsa.
Tämä oli viimeinen kerta, jolloin hän puhui Steinfinn Torenpojan kanssa. Hän ja Arnvid nukkuivat vielä iltapäivällä, kun Haftor Kolbeininpoika tuli herättämään heitä. Steinfinnin kuolinkamppailu oli alkanut, ja koko talonväki tuli ylös parvelle ollakseen hänen luonaan.
VII
Veli Vegard oli antanut Steinfinnille synninpäästön in articulo mortis; sen jälkeen hän sai kauniin hautauksen. Steinfinnin sukulaiset ja ystävät puhuivat suuria sanoja hautajaisissa; he vannoivat, ettei Mattias Haraldinpojan asiasta syntyisi sen pahempia seurauksia. Vielä eivät vainajan käräjämiehet olleet antaneet tietoa itsestään — mutta he asuivat eri puolilla maata. Ilmassa tuntui myös levottomuutta — talosta taloon kulki huhuja tulossa olevista suurista tapauksista. Ja Steinfinnin omaiset kerskuivat, että ne miehet, jotka nyt pääsisivät valtaan maassa, kuninkaan ja herttuan ollessa lapsia, olivat heidän ystäviään.
Vain pieni osa Steinfinnin veloista ja saamisista selvitettiin täydellisesti hänen alaikäisten lastensa pesää jaettaessa. Sukulaiset uskottelivat Steinfinnillä olevan suunnattomia rikkauksia — mutta miehestä mieheen kuiskittiin yhtä ja toista.
Arnvid Finninpojan oli määrä jäädä Frettasteiniin lasten luo, kunnes
Haftor Kolbeininpojan häät oli vietetty uudenvuoden vaiheilla. Tämän
jälkeen Haftor aikoi muuttaa taloon ja hoitaa sitä Hallvardin,
Steinfinnin vanhimman pojan, nimessä, kunnes tämä ehti täyteen ikään.
Steinfinnin veljet jäivät Frettasteiniin pariksi päiväksi hautajaisvieraiden jälkeen. Lähtönsä edellisenä iltana miehet istuivat kuten tavallisesti olutta juoden, kun ruoka oli korjattu pöydästä. Silloin Arnvid nousi paikaltaan viitattuaan Olaville, että tämä astuisi hänen luokseen, ja alkoi puhua:
"Hyvät sukulaiseni, Ivar ja Kolbein, tässä on minun ystäväni, Olav Auduninpoika, joka on pyytänyt minua esittämään asiansa. Steinfinn lausui ennen kuolemaansa, että Olavin on lähdettävä omaan kartanoonsa sopimaan sukulaistensa kanssa Ingunnille annettavasta vasta- ja huomenlahjasta, kun hän nyt ottaa tämän luoksensa. Mutta me olemme ajatelleet, että asiain ollessa nykyisellä kannalla olisikin parasta päättää tämä asia heti ja viettää Olavin häät tässä talossa — silloin säästymme sekä itse että Olavin sukulaiset pitkistä matkoista — onhan talvi ovella ja asiamme varsin epävarmat. Siksi Olav on pyytänyt minua sanomaan teille, että hän tahtoo antaa takuun — ja minä olen valmis menemään hänen puolestaan takaukseen kuudestatoista kultamarkasta — ja hän tarjoo sitä vastaan, minkä hän on saava Ingunnin mukana, hänelle määrän, joka vastaa kolmatta osaa pesästä paitsi sänky- ja pitovaatteita sekä koruja tavaran arvon mukaan. Hän lupaa myös antaa vakuuden siitä, että hän on suorittava sille teistä, joka ottaa varustaakseen hänen häänsä, täyden korvauksen hääruoasta — joko puhtaassa rahassa tai siten, että hän myy teille Ingunnin osan Hindkleiviin ja antaa hänelle palstan korvaukseksi omat, etelässä olevat maansa —."
Arnvid puhui vielä jonkin aikaa ehdoista, jotka Olav tarjosi tulevan vaimonsa sukulaisille, ja ne olivat erittäin hyvät. Olav lupasi luettaa sielumessut Steinfinnille ja Ingebjørgille sekä lupasi olla aina Steinfinninpojille uskollinen ja kuuliainen lanko, joka oli taipuva vanhempien neuvoihin sikäli kuin hänen nuoreen ikäänsä katsoen saattoi sitä edellyttää. Lopuksi Arnvid pyysi Steinfinninpoikia ottamaan vastaan tehdyn tarjouksen sellaisena kuin se oli esitetty heille — mielisuosiolla ja hyvästä sydämestä.