"Ei, herra — Kolbein tahtoi saada tämän kaupan puretuksi, eikä hän silloin olisi valinnut keinoja — sen minä tiedän!" Ja hän kertoi kihlasormuksesta.
"Oletko varma siitä", kysyi Torfinn-herra, ettei Steinfinn itse ollut pannut sormusta takaisin sinun arkkuusi ennen kuolemaansa; olisihan hän voinut ajatella sen olevan parhaassa turvassa muiden tavaroittesi joukossa, kun sait takaisin kaiken sinulle kuuluvan.
"Ei, sillä minä näin hänen kuolinpäivänsä aamuna Ingunnin sormuksen, ja se oli silloin siinä lippaassa, missä Steinfinn säilytti omia ja lastensa kalleuksia."
"Ottiko Steinfinn itse esille tuon lippaan — hänkö näytti sinulle sormusta?"
"Ei, Arnvid näytti sitä."
"Hm. Näyttää todella siltä kuin Kolbein —." Piispa istui hetken mietteissään, sitten hän kääntyi Olaviin päin. "Teidän kahden nuoren asemassa olisi nyt suorinta — en sano, että se olisi täydellinen pulasta pääsy, mutta parhain mahdollinen — että sinun ja neidon sukulaiset suostuisivat myös maan lakien mukaiseen avioliittoon ja että saisitte toisenne ja kaiken, mitä kumpikin omistaa ja on antava toisilleen. Muuten teidän elämänne mutkistuu kovin ja voitte joutua viekoitelluiksi suurempiin synteihin kuin se, mihin nyt olette langenneet, jos joudutte eroon. Mutta ymmärräthän, että vaikka voisimmekin saada todisteita kihlauksen pätevyydestä, saattavat Torenpojat tarjota sinulle semmoiset sovinnonehdot, että joudut köyhemmäksi naimisesi takia kuin olit sitä ennen."
"Se on samantekevää minusta", sanoi Olav uhmaten. "Sanaa, joka on annettu minun isälleni, ei pidä rikottaman, vaikka hän onkin kuollut. Minä tahdon Ingunnin omaan kotiini, vaikka minun olisi otettava hänet vastaan paitasillaan —."
"Entä nuori Ingunn itse", sanoi piispa hiljaa, "oletko varma siitä, että hän on samaa mieltä — että hän pysyy vanhoissa sopimuksissa mieluummin kuin joutuisi toiselle miehelle?"
"Ingunn on samaa mieltä kuin minä — että meidän ei ole tehtävä vasten isiemme tahtoa, vaikka nämä ovat kuolleet ja vieraat kokevat vähentää heidän oikeuttaan lapsiinsa nähden."
Torfinn-piispa teki voitavansa tukahduttaakseen hymyä: