— Niinpä melkein luulen. Nykyisin en minä ajattele muuta kuin Hammarbota ja miten sen pikemmin saisin aivan omakseni. Vaan en minä silti tahdo väistää onneani. Jos voin tehdä jotain enemmän, jos voin ryhtyä jonkin täällä vaurastuvan teollisuuslaitoksen palvelukseen, tai jos tielleni ilmestyy joku jota ymmärrän ja joka saattaa auttaa minua nopeammin eteenpäin, en suinkaan tahdo lyödä sellaisia tilaisuuksia laimin. Vaan muuten kyllä luulen, että ainaiseksi jään vain yksinkertaiseksi työmieheksi.
Suuret, siniset silmät säteilivät, ja Hammarin puhuessa kohotti hän päätään. Tuon nuorukaisen lauseissa ilmeni rauhallista voimaa ja hänen olennossaan järkkymätöntä tarmoa, jotka seikat pitivät Gerdan silmät kääntyneinä hänen kasvoihinsa kauemmin kuin tavallisesti. Oliko se sama kömpelö nuori mies, joka hänen ollessaan ensi iltaa Hammarbossa seisoi kädet selän takana muuriin nojaten?
Monet kyttyräselät ovat tulleet rakastetuiksi sydämensä tähden, heikot keuhkotautiset ovat monesti vaarallisia naissieluille, ja henkilöt, joilla on ollut kaikkea muuta kuin ulkonaisia etuja, saavat usein osakseen paljonkin rakkautta; vaan niin kauan kuin maailma seisoo, ei miehen uskallus ja voima koskaan kadota viehätysvoimaansa naisiin.
Mutta kun maanantai-aamu valkeni ja Gerda haukotellen hiukan nosti ikkunaverhoa nähdäkseen, minkälainen ilma oli ulkona, huomasi hän Hammarin suuret talonpoikaiset saappaat jalassaan käyränä kantavan tavattoman raskasta säkkiä, silloin tuumi hän, että kaksi viikkoa oli kulunut kovin hitaasti, ja että ne kolme viikkoa, mitkä hänellä vielä oli loma-ajasta jälellä, olisivat varmaan entistä pitemmät. Ja niin kömpi hän jälleen peitteen alle ja nukkui vielä parisen tuntia ja uneksi matka-apurahasta, ulkomailla olosta, ja siitä, mitä professori oli sanonut julkisissa näytteissä sekä eräästä mustasilmäisestä viuluniekasta, joka aina, lupaa kysymättä, teki hänelle seuraa iltakävelyillä linnan mäellä, ja jonka kanssa hän oli monet puolet tunnit katsellut Norrströmin pyörteitä.
Mutta hauskaa oli, että vanhemmilla oli kaikki niin hyvin, ja että he tulivat toimeen niin halvalla. Kiitollisuudesta hän tahtoi olla oikein hyvä tuota nuorta miestä kohtaan.
* * * * *
Maanviljelijän ensi palkka on ruis korkeine korsineen ja täyteläisine tähkäpäineen. Tosin kyllä valmistuvat perunat jo aikaisemmin, vaan ne ovat vain makupaloja, ja näiden sato saadaan vasta syyskuun loppupuolella.
Kun ruis on leikattu ja pantu kuhiloihin, katselee maanmies huolestuneena taivasta, sillä sade voi saada paljon vauriota aikaan. Sen vuoksi vallitseekin maakylissä elonkorjuun aikana tulinen kiire.
Hauskat iltahetket Hammarbon verannalla olivat loppuneet. Iltasin oli Hammar kuoleman väsynyt, aamusin hän nousi ani varahin, ja aterian jälkeisen puolen tunnin lepoajan täytyi hänen olla levossa ja rauhassa sohvallaan. Syödessä puheltiin etupäässä vain ilmasta ja tuulesta, ja eukko ja Gerda istuivat päivät pitkät lehmusten alla kutimineen ja kirjoineen, kun taas vanha Alm hommaili pihamaalla yhtä ja toista.
Rukiin jälkeen kellastuu ohra, vaan Hammarbossa ei vielä tarvittu paljonkaan viljellä tuota arkaa ja runsasta huolta vaativaa viljaa, ja kauran kypsymistä saatiin odottaa vielä kauan sen jälkeen, kun ruis oli saatu onnellisesti ja kuivana suojiin.