XII.
Muuan konsertti X:n kauppalassa.
Hammar oli, kuten hän itsekin oli ukko Enemanille huomauttanut, suuresti edistynyt taloudellisessa suhteessa. Silloin kun toiset siirtolaiset vielä tekivät kovaa työtä päästäkseen itsenäisiksi, kokosi hän jo omaisuutta.
Niin iloinen hän ei enää ollut kuin ennen, senjälkeen kun pikku laululintunen oli lentänyt pois, vaan toimettomaksi hän ei suinkaan ruvennut. Talven tultua, kun hän oli saanut kauniit rahat syksyn sadoista sekä lopullisesti kuolettanut velkansa lainarahastoon, valjasti hän hevosen reen eteen, ajoi Durmanin siirtolan naapuri-alueelle ja osti sieltä sievoisen metsäpalstan. Osan maksua hän suoritti käteisesti sekä loput senjälkeen kun tukit olivat kaadetut, missä työssä useat hänen toverinsa saivat hyvää ansiota. Sattui suotuisa talvi ja kun maaliskuussa rekikeli loppui, oli Hammar voittanut siitä 1,250 kruunua. Niillä rahoilla hän seuraavana vuonna uudisti kokeen. Kauppa ei silloin kuitenkaan suhteellisesti onnistunut yhtä hyvin, sillä suot eivät silloin kantaneet ja kuljetus maksoi enemmän.
Juuri siihen aikaan insinööri Öberg kuoli, ja hallinto huomasi, ettei öljy- ja tärkkelystehdas olleet tuottaneet voittoa enempää kuin 500 kruunua. Itse hallintoon kuuluen oli Hammarilla nyt erinomainen tilaisuus tehdä tarjous; mutta vaikka hän kokouksessa lausui mielipiteenään, että ne vielä tulevaisuudessa kannattaisivat hyvinkin, eivät toverit tahtoneet niitä enää harjoitettavan siirtolan laskuun, ja niin ne sitten luovutettiin Hammarille. Velka kyllä tuli suureksi, vaan se väheni vähenemistään; ja jos yritys otti niin menestyäkseen, olisi Hammar muutaman vuoden perästä rikas mies.
Ensi kerran sitä ajatellessaan löi hänen sydämensä kovasti, ja veri virtasi lämpimänä sydämeen. Silloin, jolloin hänellä olisi hänelle tarjottavana muutakin kuin köyhä maanviljelijän elämä, silloin hän ehkä voisi pyytää omakseen häntä, jota hän yöt ja päivät ajatteli. Vaan siihen viipyisi vielä moniaita vuosia, ennenkuin hänellä olisi varaa rakentaa sellainen maja, joka olisi hänelle arvoinen, ja joka ei saattaisi häntä niin paljon kaipaamaan kaikkea sitä, mitä hänen täytyi jättää. Olisiko Gerda silloin vielä vapaa? Ja vaikka hän voisi rakentaa kullatun, maailman kauneimman häkin, olisiko hänellä silti oikeutta houkutella sinne pientä laululintua auringosta, valosta ja voitoista? Eikö lintu särkisi siipiään ristikkoa vastaan, eikö hän kaipaisi suosionosoituksia ja ihailua?
Ja vaikuttaisivatkohan hänen houkuttelunsa mitään?
Hän ainakin toivoi. Neljän vuoden aikana ei "tyttölapsi" tosin ollut oleskellut kotona kuin jonkun aikaa kolmantena vuotena. Muuten kului hänen vapaa-aikansa käynteihin ystäviensä luona, joiden seura sopi hänelle paremmin kuin se mikä Hammarbossa oli saatavissa, heidän kanssaan kun hän sai harjoittaa ja täydentää taidettaan; ja sitäpaitsi hän oli ollut mukana konserttikiertueissa, joilla hän oli niittänyt kukkia ja suosionosoituksia sekä hyviä arvosteluja maaseutulehdissä, vaan ei tosin paljon rahaa.
Jokainen päivä, minkä Gerda vietti Hammarbossa, vei hänet lähemmä Hammaria. Tämä oli ikäänkuin kasvanut hänen silmissään. Hammaria oli rakkaus kypsyttänyt ja menestys oli tehnyt hänet varmaksi ja itsetietoiseksi.
Yleensä ollaan hyvin herkkiä arvosteluille siitä henkilöstä, jota kohtaan sydän tuntee rakkautta. Ihmisten mielipide hänestä on kuin puhaltaisi tuleen; kun tuli on leimahtanut suureksi, voi myrsky vain enentää sen voimaa, mutta alussa se voi, tulkoonpa se sitten lännestä tai idästä, sammuttaakin heränneen rakkauden. Toisinaan taas voi maailman ja ihmisten tuomio, vaikka se onkin kova, vain leimahuttaa vakavasti syntynyttä lemmen liekkiä. Vaan alussa ei ole yhdentekevää, miten ulkopuolella arvostellaan sitä henkilöä, johon rakkaus on kohdistunut. Se voi kokonaan tuhota vasta palamaan tuikahtaneen lemmen tulen; joskin taas toisten ihailu on joskus monen rakkauden kipinän tuleen puhaltanut.