Minkälaisessa ympäristössä olisi nuori mies enemmän voinut esiintyä edukseen kuin siinä, missä Karl Hammar eli ja työskenteli. Kaikki rakastivat häntä ja pitivät häntä voimakkaana, viisaana ja hyvänä. Siirtola kukoisti hänen suojassaan, ja hänen auttava, tosiveljellinen suhtautumisensa tovereihinsa aikaansai sen, ettei kukaan kadehtinut hänen menestymistään.
Ja Karl Hammar vaurastui päivä päivältä, ja setä Almin antamaa "Durmanin siirtolan kuningas"-nimitystä alkoivat nyt tästä paljon pitämästään miehestä käyttää kaikki.
Jospa he vaan olisivat tietäneet, että hän oli valmis jättämään heidät kaikki vain yhden pienen sormen viittauksesta! Silloin ei hänestä olisi pidetty yhtä paljon, ja kuningas Durman ei olisi istunut niin varmana valtaistuimellaan. Voi, täällä maailmassa on aina jotain vilppiä!
Vuodet olivat kohdelleet säälivästi Almin vanhuksia; jonkun verran he tietysti olivat heikontuneet ja niin korkeina vanhuuden päivinä olivat he tietysti entistä enemmän rakastavan huolenpidon tarpeessa. Gerda tuli oikein liikutetuksi nähdessään, miten Hammar ja vanhukset olivat kiintyneet toisiinsa. Hän antoi heille kaiken sen, mitä hänen olisi pitänyt heille antaa. Kiitollisuus ei koskaan synnytä todellista rakkautta naisen ja miehen välillä, ja jos mies rakkautta vaatii, ei sellainen voi milloinkaan syntyä. Vaan miten ihana onkaan kiitollisuudentunne silloin, kun se yhtyy johonkin lämpimämpään, ihanampaan!
Sanomalehtien, varsinkin maaseutulehtien, arvostelut olivat kiittäviä, stipendejä myönnettiin ja konservatoriosta annettiin hyvät arvolauseet. Taiteellinen menestys saattoi yksinomaan tuoda mukanaan noita toivottuja hyviä sitoumuksia ja rahaa, joita molempia vielä puuttui. Hänen taipumuksensa viittasivat operettiin, sillä oopperaan hänen äänensä oli liian heikko; myöskin konserttilaulajattareksi hänellä oli liian vähäiset voimat.
Gerda Alm matkusteli toisten kanssa pikku kaupungeissa, ja vanhukset
Hammarbossa uneksivat kullasta ja laakereista.
Hammar matkusti X:n kauppalaan toimittamaan muutamia asioita. Eräässä kadun kulmassa näki hän suuren punaisen ilmotuksen kuuluisan "Strömbergin kiertueen" esiintymisestä, ja nimien joukossa oli myöskin Gerda Alm. Hänen sydäntään pisti. Siellä Durmanin siirtolassa oli ihminen muuttunut vanhanaikaiseksi ja tietämättömäksi. Nähdessään rakastettunsa nimen liimattuna rakennuksen kulmaan oli se hänestä samaa kuin olisi sanottu: "Maksa kruunu, niin saat nähdä pikku keijukaisen kauneissa vaatteissa ja paljain käsivarsin!" Sellainen ajatus oli kuitenkin tyhmä ja yksinkertainen, eikä moista ollut tullut Hammarin mieleen entisinä Upsalan aikoinakaan. Mutta, Jumala paratkoon, ihminen tulee tuhmaksi oleskellessaan vain luonnon ja luonnollisten ihmisten kanssa!
Konsertti saavutti suuren menestyksen, kuten kaikki konsertit X:n kauppalassa. Vaan rahallinen tulos ei ollut yhtä hyvä. Pormestarin ja sairaalan lääkärin, jotka olivat paikkakunnan arvohenkilöt, ja soitonjohtajan, sanomalehden toimittajan ja kirjakauppiaan jälkeen, jotka olivat seudun esteetiset edustajat, oli kauppalassa noin satakunta muuta musikaalista asukasta, jotka kävivät konserteissa. Nekin olivat kaikki koolla ehkä vain kerran seitsemässä vuodessa. Yleensä oli kuulijoita ainoastaan noin seitsemänkymmentä, jotka sitten myöskin tarjosivat taiteilijoille illallisen oluen kanssa sekä boolin.
Muuan sinne kerran konserttia antamaan saapunut todellakin kuuluisa taiteilija oli kieltäytynyt illallisesta ja oluesta, vaan häntäpä ei X:n kauppalassa senjälkeen pidetty puoleksikaan siinä arvossa kuin muualla Europassa.
N:o 4. No, jumalan kiitos, hän ei ollut avorintaisessa puvussa. Voi, miten Hammarin sydän löi! Hän oli paljon hienompi kuin neiti Lydia, silloin kun tämä ensi kerran saapui Durmanin siirtolaan. Kesäauteren tavoin ympäröi kaunis, vaalea tukka hänen korkeata otsaansa, ja tuo pieni olento astui lavalle, hentona ja arkaillen.