Hammar saapui hänen luokseen, sanoi nimensä ja virkkoi:
— Anteeksi, herra tirehtööri, mutta suokaa minulle hetkinen, sillä asiani merkitsee minulle paljon.
Tirehtööri N. loi häneen väsyneen, vaan hyväntahtoisen silmäyksen, ja lausui:
— Mutta, herraseni, tehän olette jo liian vanha.
— "Liian vanha!" Kuinka! Mihin olen liian vanha?
— Ettekö tahdo suorittaa lukkarin tutkintoa?
— E-ei, minä olen teollisuudenharjoittaja.
— Oh, pyydän tuhannesti anteeksi. Olkaa hyvä ja istukaa. Näettekö, X:n kauppala on pieni paikka ja kaikki tuntemattomat herrasmiehet, jotka tulevat tähän aikaan luokseni, haluavat suorittaa joko lukkarin tahi urkurin tutkinnon tai joskus molemmatkin.
Hammar koetti sanoa tirehtööri N:lle muutamia imartelevia sanoja sekä painostaa sitä suurta arvoa, jonka hän pani herra tirehtöörin arvostelulle. Ja niin pyysi hän tirehtööriä lausumaan ajatuksensa neiti Almin tulevaisuudesta laulajattarena.
— Herra on ehkä sukua?