— Ei, sitä en ole.
— Te ehkä aiotte tehdä jotain tuon nuoren neidin hyväksi?
— Tuskin, vaan minä pyydän teille vakuuttaa, etten kysy sitä itsekkyydestä enkä muista epähienoista vaikuttimista.
— Niin, hänellä on pieni sievä sopraano ja se on jotenkin kaunis.
— Luuletteko myöskin hänellä olevan suuren tulevaisuuden laulajattarena.
Selittämätön hymy ilmestyi tirehtöörin suupieliin.
— Ehkä kuulitte itse eilen illalla? Jenny Lind ei voisi valittaa sellaisesta menestyksestä.
— X:n kauppalan asukkaiden mielipiteen olen kyllä kuullut, vaan tahtoisin mielelläni kuulla teidänkin lausuntonne. Jos toivomukseni on epähieno, niin osoittakaa minulle ovi. Jos taas tahdotte tehdä tuntemattomalle henkilölle palveluksen, joka ei vahingoita ketään, niin olkaa hyvä ja sanokaa minulle todellinen mielipiteenne neiti Almista.
— Herttainen tyttö, herrani, hieno ja vetää huomiota puoleensa. Hän on epäilemättä saanut hyvän kasvatuksen myös muullakin kuin musiikin alalla. Kuitenkaan ei mikään estäne minua puhumasta totta. Neiti Almilla on hyvin musikaalista "korvaa" ja "aistia", ja hän on varsin "intelligentti". Mutta, ikävä kyllä, hänen äänessään ei ole mitään sointua, herra! Ja se mikä on, on haperaa ja haurasta. Jostain yksityisestä rouvasta tai neidistä, joka laulaa yhtä hyvin kuin hän, sanotaan: "Minkälainen vahinko, ettei hän ole saanut enempää kouluutusta, sillä hänhän voisi esiintyä suuren maailman oopperanäyttämöillä." Mutta todellisesta laulajattaresta, ammattilaulajattaresta, sanomme tässä tapauksessa: "Pieni, sievä ja viehättävä ääni, vahinko ettei siitä voi kehittyä mitään sen enempää."
Hammarin silmät loistivat.