Morsiusparin täytyi jakaa aikaansa kaikille. Hammar, joka tunsi kaikki, oli keskuksena, ja kohta olivat Magnusson ja Brandmark vanhoja tuttuja, sillä he olivat ohimennen tavanneet toisensa Upsalassa ennen muinoin. Gerda ja Lova istuivat käsityksin, vaihtaen salaisuuksiaan niinkuin olisivat olleet aina tuttuja. Hehkuvin poskin ja loistavin silmin kuunteli Gerda Magnusson Lovan kertomusta ensimäisistä kovista ajoista Ameriikassa, kuinka hän ja Arthur lepäsivät päivän vaivojen jälkeen huoneessa, jossa ei ollut muuria, ja ilman tietoa huomispäivän leivästä. Rouva Lova oli kohonnut oikeaan puheliaisuuteensa, kun hän lopettaessaan sanoi: ei milloinkaan lannistuta, kun on sydän täynnä uskoa, toivoa ja rakkautta.
— Ja suurin niistä on rakkaus, lisäsi Arvid Magnusson, asettaessaan kätensä Gerdan olkapäälle.
Alhaalla Hammarbossa kohtasi morsiusparin kaksi suurta "kunniaporttia" ja molemmat verannat olivat koristetut kukilla ja köynnöksillä.
Morsiushuoneena oli suurin kamari ylemmän verannan kohdalla. Kun Hammar nyt astui sinne käsi Gerdan vyötäisillä ja puoleksi häntä kantaen, tuli hänen mieleensä aika, jolloin hän piilotti työstä karkeat kätensä viittansa poimuihin, eikä hän voinut muuta kuin silittää kädellään sametin hienoa poskea, joka lepäsi niin lähellä häntä. —
"Sähkösanoma"!
Se oli ainoa, joka oli saapunut morsiusparille. Joku toimekas järjestystä rakastava käsi oli sen kuitannut ja asettanut siihen huoneeseen, missä "morsiuspari Hammar" voitiin kaikkein varmimmin tavata.
Alkoi jo hämärtää. Kädet toistensa vyötäisillä ja päät toisiaan vasten lukivat he sen kuutamossa verannalla:
Syvästi valittaen sitä korvaamatonta tappiota, minkä rakkaus on kotimaiselta taiteelta vaatinut, koetamme kuitenkin unohtaa tämän ikävän, samalla kun mitä sydämellisimmin ja vilpittömämmin toivotamme teille onnea ja menestystä.
Algot Strömberg Anna Roselde
Fanni Elfving Peter Franson.
Hammar syleili ja veti hänet vielä lähemmäksi!