— Niin, mutta mikä käärme se oli?
— Kyykäärme!
— Nyt sinä olet tyhmä, Anna Tiina, ajattele paremmin!
— Keltakäärme.
— Hm, hm! tämä on suoraan liian huonoa.
(Anna Tiina itkien:) Sitte se on varmaan tarhakäärme.
Vastaukset ovat nyt parempia verkaröijyisiltä pojilta ja silkkihuivisilta tytöiltä suuressa koulusalissa, kuin mitä ne olivat pienessä, juhlahetkeksi somistetussa talonpojan tuvassa, jolloin pojat olivat sarkanutuissa ja tytöt liinahameissa. Mutta onko hurskaus suurempi?
Kysymyskuulustelun jälkeen tuli jälkitutkinto, vapaampi kuulustelu, jossa ei kysymyksiä annettu erityiselle henkilölle, vaan myöskin vanhemmat saivat tilaisuutta loistaa jumaluusopillisella tiedollaan. — Senjälkeen "kantoi" papisto tavallisesti muutamia rahaksi muutetuita luonnonsaataviaan, ja sitte seurasi pitojen puuska, joka usein kesti useita päiviä, mutta eivät pidot missään tilaisuudessa eronneet tavallisista vierastilaisuuksista rahvaan kodissa. Näihin kemuihin ottivat osaa ainoastaan ne naidut ihmiset, jotka olivat tuoneet "tulijaisia": nuorisoa ja köyhiä, joilla ei ollut varoja laittaa tulijaisruokia, ravittiin parilla kahvekupilla, palalla pannukakkua ja uutisleipää.
Lukuset alkuperäisessä, varsinaisessa "kotiluvun" muodossaan, pidettyinä maanviljelijän omassa kodissa, kuuluvat nyt pian menneeseen aikaan. Nyt tullaan lukusille varsin säännöttömästi ja paraasta päästä "ylöskirjoituksen" takia.
Niiden kaunein puoli, kun ne pidettiin kodeissa, oli rukouksella lopettajaiset. Minä muistan niin hyvin sellaisen tilaisuuden. Nuoret ja vanhat kohosivat penkeiltään, ja hartautta puhuvia silmäyksiä suunnattiin vanhaan pastoriin, joka seisoi tuolla päätyikkunan luona siniseksi maalatun seinäkellon vieressä. Kaksi tienosottajaa ajalle ja ijankaikkisuudelle! Syysaurinko säteili sisään pienien akkunaruutujen läpi ja sen katoavat säteet leikkivät pehmeästi harmailla hapsilla ja ruusuisilla lapsenposkilla. Pienonen, tuskin viikon vanha lapsi, joka oli tuotu lukusille kastettavaksi, katsoi äidin sylistä niin suurilla, ihmettelevillä silmillä viereiseen vanhaan krenatieriin, jonka paljas pää lakkaamatta vapisi kuin tuulessa täysin kypsynyt tähkä leikkuuaikana.