(Juho hymyilee tyytyväisenä ja hänen Riitunsa näkee hengessä Kallensa rovastin kuskipenkillä samoilla tunteilla kuin joku hieno rouva uneksii avio-armaansa presidentin tai valtioneuvoksen tuolilla.)
"Bleckhem N:o 42. Vai niin, että te, vanha Antti, jätätte talon nyt poikien huostaan, ja teidät itsenne kirjoitetaan erilleen. Niin, te olettekin rehellisesti ansainneet vanhuuden leponne: olettehan ollut kelpo työntekijä, joka kahdella tyhjällä kädellä ja korkeimman siunauksella on rakentanut oman talon ja perustan. Ja sen sanon minä teille, pojat, (ovatko pojat täällä?), että pitäkää vanhoja kunniassa ja olkaa heille siivoja vanhuuden päivinä; muussa tapauksessa ei teille käy yhtään hyvin maailmassa, sillä (anna olla repimättä, kissarakkari, takinlievettä!) vanhempain siunaus rakentaa lapsille kodon."
"Pojat", jotka ovat käyneet rippikoulunsa rovastin edessä, pyhkivät silmiään mustuneiden nyrkkiensä syrjillä.
Kun ylöskirjoitus on loppunut, alkaa kristinopin kuulustelu, kuitenkin kaikkein useimmissa seurakunnissa ainoastaan naimattomien kanssa. Ne, jotka jo ovat taivuttaneet niskansa avioliiton jumalan ikeen alle, pidetään, eikä suotta, saaman kyllin lakia kotiripityksistä ja evankeliumia sen jälkeen seuraavassa avioliitossa sovinnossa. Jos vastoin luuloa tapahtuisi niin, että joku vanhempi talonpoika käsketään astua esiin, niin "ei hän ole lukenut niitä selityksiä, joita ne nykyisin lukevat", ja jos häntä kehotetaan lukea värsy uudesta testamentista ulkoa, niin on hän aina "unohtanut lasisilmät kotiin."
Nuoremmat sitävastoin selviävät tavallisesti hyvin sisä- ja ulkoluvussa. Tosin voi tapahtua, että kysymykseen: "kutka ovat meidän vanhempamme", vastataan: "perkele, maailma ja meidän oma lihamme", mutta sellainen erehdys — jos sitä edes siksi voidaan nimittää — kuitenkin kuuluu aina poikkeukseen.
Pahemmin on pääkappalten kanssa. Kansakoulut ovat kuitenkin tässäkin vaikuttaneet huomattavaa parannusta, mutta vielä kolmisen kymmentä vuotta takaperin voitiin kuulla seuraavia kysymyksiä ja vastauksia:
— No, Lauri Pietari, voitko sanoa minulle, mikä on parasta mitä ihminen saa kasteessa?
— Riikintaaleri, jonka äitikummi antaa verhoon. — — —
— Mikä se oli, joka tunkeutui paratiisiin ja viekotteli meidän esivanhempamme syntiin, Anna Tiina?
— Käärme.